Paluu työelämään. Nyt jo jonkin aikaa työssä olleena, aloitin ns. oikeat työt tuossa 3.4.2009, ja ei liian helpoksi näemmä ollut sekään tehty - paluu samaiseen työelämään. Kiirettä on ollut viime päivinä urakalla, muistuen mieliini myös aiemmat kokemukseni ajoilta kun näitä 'töitä' enemmältikin tein. Kiire. Mehut pois, ja silleen. Ja ne säännöt; huh hah heu....  Missäs ne jumaluutemme taas; kuin puun ja kuoren välissä peroona, kun toisaalla sääntö pyytää vaikenemaan ja toisaalla taas.... hmm. tämä byrokratiammekin; millaiseksi sen luoneet olemme. Jo olivat unohtuneet tässä menneinä vuosina tällaisetkin seikat, kunnes taas näki ja kokikin. Sai suorastaan voimaan itseni pahoin jo - työelämä, vaikka iloa pitäisi tuottaa. Tällainenko on meidän kokemamme täällä taivaltaessamme edelleen, ja tätäkö oikeasti haluamme kokea; töitä kunnes kuolema meidät parempaan talteen korjaa, ja sitten taas jotakin muuta.... elät töillesikin jo tavallaan, koskapa ne vievät niin suuren ajan elämästäsi, ja millaiseksi työsi lopuiltaan muodostuukaan..... hmm. toivottavasti intohimokseni ;), kuitenkin. Sellaista työtä haluaisin minä tehdä, jälleen kerran. Oravanpyörä, kunnes vauhtipyöräksi muuttuu ja asettuu lopullisesti. Olemmeko todellinen muutos - me? Yritystemme todellinen sielu?

Myynkö siis sieluni nykyiselle työelämälle uudelleen, vai taistelenko sieluni puolesta olemalla puhdas Itse tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka se vaatisikin suurimmaksi osaksi näennäisten ns. normien rikkomista. Työkalut, jotka minullekin annettiin; niitä taitavasti käytellen, mutta osaanko? Osaanko yhdistellä sen kaiken uuden ja jo sisäistäneeni siihen vanhaan tavallaan löytäen paikkani yrityselämässä? Luoden yritykselleni sielun. Sille omalleni toivottavasti.

Niin. Hassua ja yhä hullummalta tuntuvaa elämää. Minne minä tulla tupsahdinkaan taas, ihmeiden Madonna, joka taivaalta lensi tippui tarinaan, mustalaisleiriinkö? Korkeella sai korkeuskammon, suustaan dominonappulan hän oksensi, jokainen joka tahtoo pahasta päästä ja katua lankeemustaan. Siks Ihmeiden Madonnan firma tuottaa.


Mitä on työelämä, yhä Suomessakin. Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Jatkamme kumartelua, vaikka se vaatisikin toisaalta pyllistelyä toisaalle. Sitähän se, paradoksi. Olemme me pelin luoneet, hullun suorastaan. Kerran jo siitäkin oravanpyörästä pois hypänneenä koen nyt, etten siitä enää pois hyppääkään vaan aivan toisenlaiselle askelmalle tällä kertaa ponnahtaen, ponnahduslautana se entinen, jota työni vielä hetken jollakin tavoin edustaa vaikkakin jo muuttuneenakin jollakin muotoa, koska olen itse muuttunut , kunhan sen tähän fyysiseen maailman kuvaan kaikkinensa saisin istutettua. Siihen maailmaan, josta hypätä pois halusin, silloin joskus.

Toimitusjohtaja elämän. Mitä työltäsi haluaisitkaan sinä? Kuin maailma maailman sisällä jälleen, tässäkin; työ työn sisällä. Työn todellinen tarkoitus.

Toimitusjohtaja elämän.

En sovi kuvaan, en sovi kuvaan. Häiritsen sinua, et ymmärrä minua, ei ole tarkoituskaan.

Outomaa. Työmaa. Elämä.

Joku tässä minulle taannoin sanoikin, että aidot ihmiset pysyvät ympärillä, mutta epäaidot se karkoittaa luotansa pois, olemalla itselleen rehellinen sekä kulloisellekin työlleen. Minä; se joka minä olen. Toivottavasti se ei karkoita työtä pois, vaikka ainahan sitä työtä..... määritelmä vain muuttuu, mitä sillä työllä todellisuudessa tarkoitammekaan, tässäkin. Lastentarhassa oloako, jossa mitataan sitä, kuinka paljon nuolet johtajan takapuolta, vai todellista osaamista. Niin, jokaiselle omanlaisensa kokemus, niitähän maailmaan mahtuu, kai.... ja millainen olisi oma kokemukseni tässäkin pelissämme? Jään pohtimaan tarkoitustani elämän. Yhä. Tai enhän minä enää sitäkään liiemmin ole pohtinut, tehnyt vain asioita intuitioni pohjalta edelleen, ja samoilla linjoilla jatkaen...

oman polkunsa tallaaja, kulkemattoman tien viitoittaja, maailman ääriin matkaaja. Hassuttelija elämän.

Haasteeksi jokaiselle; heitä pois rooliasusi, ja ole oma itsesi sellaisenaan! Näin maailma muuttuu, ja muuttui jo! Itse yritän noudattaa sitä sellaisenaan, olemalla virran viettelemänä ja kulkemalla myötävirtaan. Sinne minne tieni on johdatteleva minutkin. Elävään elämän virtaan.

Punainen tupa ja perunamaa, tai se valkoinen talo kukkulalla korkeimmalla, jonne minä pesäni rakennan.

Kaksi vanhaa puuta. Peikkopoika ja enkelityttönsä sen. Työmaa. Tulevaisuuteni. Toimitusjohtaja elämän.