Tänään täytin vuosia neljästäkymmenestä neljäänkymmeneen yhteen. Kuinka aika rientääkään, enkä minä edes muistanut elää.... ainakin siltä välillä saan itseni tuntemaan. Jäi niin monta vuotta elämättä täällä maan päällä tavallaan tuossa välissä, kun liitelyjäni harrastelin. Nyt en enää edes tiedä, osaanko. Osaanko elää täällä kuten ihmiset elävät..... ihmisinä. Jäin kiinni johonkin, josta en osaudu takaisin.... elämään. Eläväksi. Enää....
 
Kun kuollut onkin elävä, ja elävä kuollut. Minä. Ne kerrostumani vain, ulkoisen kehoni ollen edelleen kuin kuolleen, ja kuitenkin olen elävä; heräämiseni. Kuten sen mielenkin kanssa, joka nujerretaan, ennenkuin muuttaa muotoansa sekin. Vain kuoleman kautta syntyy uutta elämää. Tätä mieltä minä vain.... sinä vain.

Hassu, hölmö, hurja elämäni. Elämäsi. Mutta miksi?


Kylpylä kutsuu. Ja tyttäret. En edes ole koskaan juhlinut vielä syntymäpäiväänikään oikein kunnolla. Lapsenakin muistan vain yhdet suuret juhlat jotka sain pitää. Aikuisena en koskaan mitään sen kummempaa, ehkä joku täti ja serkku kahvilla tms. Ja nyttenkin vain lasteni kanssa juhlistamme sillä, että lähdemme uimaan kylpylään. Lapsilla ainakin on hauskaa ;). Tällainen on siis minun syntymäpäiväni. Jälleen kerran. Hiljainenkin tavallaan.

Vielä tähän äitini lukema aforismi.... sekä Uuden Vuoden toivotus tädiltäni...

2009 on avainvuosi.

Edessä on sata ovea,
tuhat tietä.
Valitse sydämelläsi,
punnitse tunteella, käytä
hiven järkeä.
Ovet on tehty avattaviksi,
tiet tallattaviksi, elämä
elettäväksi.
Jos erehdyt,uskalla itkeä,
uskalla nauraa,
uskalla muuttaa suuntaa.
Ei mikään kasva ilman vettä,
ei ihminen kypsy kyynelittä.
Mutta silti odota parasta,
äläkä pelkää pahinta,
niin saat mitä sydämesi
halajaa.