http://sari.06fr.com/Ensimmainen-blogi-b1.htm Ensimmäinen blogisi Mon, 15 Mar 2010 05:48:56 GMT 10 http://sari.06fr.com/Ensimmainen-blogi-b1.htm Ensimmäinen blogi 2009-06-04T17:56:07Z <p><br />Mitä on todellinen ydinvoima? <br /></p><br /><br /><br /><p><br />Ihmisen ydin, atominydin, solun ydin, maapallomme ydin. Kaikkeutemme ydinkin. Ytimiähän löytyy, niiden noudattaen aina tiettyä lainalaisuuttamme kaikkialla. <br /></p><br /><br /><br /><p><br />Ydin sisältää itsessään valtavan suuren voiman, ja ydin pyrkii aina laajenemaan. Ydin, joka on paljon enemmän kuin kuorensa. Ydin voi räjähtää, ja ydin voi supistua mutta ei koskaan niin ettei se samalla laajenisi johonkin suuntaan. Eikä laajene ilman etteikö supistuisi samalla sisäänpäin samoin. Ydin on jotakin niin suurta, ettei sitä voi sanoiksi pukea; se on sisällä ja ulkona yhtä aikaa, edessä ja takana. Ylhäällä ja alhaallakin. Kaikkialla, vaikkemme sitä aina näkisikään näin. <br /><br /><br /><br />-puhutko gravitaatiosta? <br /><br /><br /><br />Gravitaatiostakin, jota ei oikein tunnuta ymmärrettävän maailmassamme. Miksi näin? Koska olemme erkaantuneet Jumaluudestamme niinkin kauas, emmekä haluaisi myöntää että on olemassa 'suurempi' koossapitävä voima? Voima, jota emme enää pystykään selittämään samoin, samainen gravitaatio joka on niin vahva heikkoudessaankin, tai heikko kaikessa vahvuudessaan. Voima, joka pitää meidät yhtenä ja yhdessä. Ydinkin. Harmonia kaaokseltakin näyttävässä pelissämme. Kuin näkymättömät piuhat toisesta toiseen; jokainen on tällä samalla tavoin piuhoitettu maailmankaikkeuden osanen. Sitä tarkoitan gravitaatiolla rakas ystäväni, minä.<br /><br /><br /><br />Ydin, joka olemme ME, yhdessä. Me luomme pohjan tälle kokemuksellemme jota täällä maanpäällä läpi käymme. Kasvi kasvaa siemenestä, niin mekin kasvamme. Siemen, joka on aikojen päästä suuri puu, vaikka aikaa ei ole. Kun on yhtä aikaa suuri ja pienikin. Minä lähdin kirjoittamaan tarinaa siemestä..... ihan pienestä ja mitättömän tuntuisesta siemenestä, mutta mihin siemen riittää, sitä en tiedä minäkään (vaikka tietäisimmekin sen kaiken), mutta silti minä kirjoitan alastonta totuuttani, sieluni tarinaa sellaisenaan kuin se minulle tulee ja annetaan.  Kuten taiteilija, joka maalaa maalaamasta päästyään eikä liiemmin edes ajattele mitä maalaa, pensselin vetojen vieden kuin mukanaan. Antaen täyden vapauden vapaudelleen. <br /></p><br /><br /><br /><p><br />Liittyen tarinaan jota monessa paikassa kirjoitan yhtä aikaa, siemen. Yritän yhdistää palaset jossakin vaiheessa luoden tarinan; katkeamattoman, luovan, kuvan ja aivan näköiseni. <br /></p><br /><br /><br /><p><br />Alastomuuteni. Totuuteni hetkellä.... tämä hetki. <br /></p><br /><br /><br />Ja totuuteni hetkellä 'tämä hetki' on se, etten enää tiedä mitä tapahtuu. Hukkasin kuin uudelleen itseni. Minulla on enää vain siemen taskuni pohjalla, jolle kuin etsien maaperää johon sen istuttaisin uudelleen.<br /><br /><br /><br />Onko se siis kaiken...... ydin? Ydin, jonka vuoksi minä jaksan vain jatkaa, matkaani.... tarinaani.  <br /><br /><br /><br />Ja ....mikä on tämänkin tarinan ydin? Siemenkö? <br /><br /><br /><br />Ja vaikka en tietäisi sitä itse, niin aina tiedän senkin. Kuinka syvällä se kaikki onkaan, ja kuinka vaikeaa on välillä muistaa elämänsä tarkoitus, siitä siemenestä. Ja siltikin niin pinnalla, että riittää kun katsoo. Ihmismielelle vaikeaakin vaikeampaa, mutta sielu tietää aina näkien sinne pintaa syvemmälle. Ja minä luotan edelleen siipiini, koska ne kantavat, toivottavasti edelleen. Joku katkaisi siipeni uudelleen, mutta minä kasvatan uudet, koska minä osaan sen; lentämisen jalon taidon. Ja kai siemenkin voi lentää?<br /><br /><br /><br />Minä ainakin päätin lentää jälleen. Ja katso kuinka erilaiselta maa näyttääkään taas! Salamoiden ilotulitusta ulkona, sähköistä purkautumista.<br /><br /><br /><br />Peilit särjetty. Kirkkaat pinnat peitetty, mutta miksi kulkisimme kumarassa? Senkö vuoksi kun maailma ei ole vielä 'valmis'! Vai enkö itse vielä ole valmis? Mihin?<br /><br /><br /><br />Nouskaa..... ja nostakaa itsenne. Näyttäytykää itsenänne, alastomina totuuksina itsestänne. Alastomuus on kauneus, rikkaus, puhtaus, viattomuus.<br /><br /> <br /><br />Uskallusta olla alaston, pieni siemen josta kasvaa suuri puu. Ydin, joka näkee vaatteen taakse. Ystäväni, uskallatko sinä olla seurassani täysin ilman rihman kiertämää? Minäkin yritän...... ilman rihman kiertämää, alaston totuuteni.<br /><br /><br /><br />Siemen, josta rihmastot alkavat kasvamaan syvälle maamme uumeniin luoden juuret, juuriston. Ja siellä juuristossa kohtaamme toisemme juurtemme kietoutuessa kauniisti yhdeksi ja samaksi juuristoksi jälleen. <br /><br /><br /><br />Ulkona ilma rauhoittui, vai rauhoittuiko? Salamaa, kirkas taivas, ja niin pimeää yhtä aikaa. Sadetta, ukkosta, ja ullakko.<br /><br /><br /><br />Ja minä yhä odotan Sinua, vaikken sitä haluaisi enää myöntää. Olen paljas, olen riisuttu, olen yksinäinen jopa ilman Sinua. Haluan Sinut vaatteeksi itselleni, peittäen alastomuuteni Sinulla. Alaston totuuteni on se, että maailmassa on vaikea elää alastomana, vailla rihman kiertämää, kuka sellaista edes haluaisi kokea? Alastonta vartaloani kylmää täällä pohjoisen kylmässä viimassa ja pakkasessa jopa kesällä. Toivoa siis saan yhä paratiisisaareni auringon valon hyväilyistä kun ne vekkulisti kutittavat ihoani, säteet. Sädehtien timanttien lailla paljailla rinnoillani, vatsallani, jalkaterissä, kukan lehdissä. Puun lehdistöissä. Kuinka minä kaipaankaan paratiisisaareni lämpöön. Sinun kainaloosi ja turvaasi. Kuin kukan nuppu, joka odottaa aukeamistaan, muttei osaa tehdä sitä ilman Sinua. Toivoen ainoastaan sadetta, toivoen auringonpaistetta jota sinä sille antaisit, pienelle siemenelle, sille kukan nupulle. Aukea oi kaunis kukkanen. On tullut aikasi loistaa, ja kauneudellasi häikäistä kanssakulkijasi. <br /><br /> <br /><br /><br /><br /><br /><br />Jälleen heräsi pieni ihminen, kuinka kaunis uni oli ollutkaan jälleen kerran. Vaikka eihän se edes ollutkaan uni. -On aikasi tullut jo, miksi et kiirehtisi? -Mutta hetkinen, kiirehtisi minne? -Kiirehtisi tekemään sitä mitä sydämesi niin kovin halajaa, etkö näe? -En oikein hyvin näe nyt, miksi? -Ja on jo halajanut pitkän aikaa. Siis lennä tyttöni, lennä! -Mutta mitä se halajaa oikeasti?<br /><br /><br /><br />-Herätys, etkö sinä vieläkään herännyt, oi pieni ihminen?<br /><br /><br /><br />Heräsin, ja sitten taas nukahdin. Ja taas heräsin, mutta missä olen nyt? Ja mitä ihmettä tarkoittaa tuo 'miksi et kiirehtisi'? Minne kummaan minun nyt tulisi kiirehtiä - jatkoi miettimistään pieni ihminen kiirehtimisistään, mutta ei löytänyt aivan vielä vastausta kysymykseen, vaikka vastaus oli jo luotuna sekin. Kiirehdin kiirehdin, ja kovaa vauhtia kiirehdinkin, mutta mitähän tässä kiirehditään taas, kun sormeni taas maratonille valmistautuvat. Kiireellä kirjoittamista, tarinan jatkamista, mutta paperi ammottaa tyhjyyttään, ja siltikin viivoja viivojen perään kuin tyhjästä ilmestyen - paperille. Minä lennän jälleen! Tuulta purjeisiin ja myötätuuleen. Kirjoittaminen on jälleen hauskaa!  <br /><br /><br /><br />Ja kuin höyhenen kevyenä jatkoi matkaansa, tarinaan, yhä syvemmälle ja syvemmälle jälleen; niihin muisteloihin kaukaisuudesta, sinne missä muistot syntyvät.<br /><br /><br /><br />Mutta missä muistot syntyvät? -Ei nyt, ei liian syvälliseen pohdintaan aikani riitä, koska matkani oli viemässä minua jälleen syvälle alitajuntani siimekseen. Viidakkoon, johon melkein jo eksyin, mutta ei aivan noin syvälle vielä. Missä muistot syntyvät? Voi apua, enhän minä sitä vielä edes ymmärrä. Jos minä elän loputtomasti, niin muistanko kaiken loputtomasti myös? Soluni, jotka muistavat kosketuksesi tämänkin elämäni ulottumattomuuksista. Sieltä kaukaisuudesta, ei lapsuudestani vaan toisenlaisesta lapsuudestani. Mistä ihminen sai alkunsa.<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />  <br /> http://sari.06fr.com/Ensimmainen-blogi-b1/Ydinvoiman-b1-p40.htm Ensimmäinen blogi 2009-05-19T15:52:35Z Valaistuminen<br /><br /><br /><br />Ja niin se on, nyt pitäisi olla valaistunut olo kaikin puolin. Tien pientareet penkereineen käännetty nurin, uudet mullat vanhojen tilalle vaihdettu ja istutukset samoin. Tästäkö alkaa kasvavaan 'uusi' ihminen? Siemenestä suureksi. Matka, jossa ei sittemmin näyttänytkään olevan enää sitä päätä eikä häntää. Mutta miksi? Miksi matka ylipäätään? Kysymyksiä riittää, mutta onko riittävästi vastauksia ilmaan heiteltyihin kysymyksiin? Jos kysymys on jo itsessään vastaus, ja vastaus kysymys. Siispä kysynkin; miksi elämässä ei näytä olevan enää tolkun tolkkua? Kuten Peppikin laulussaan; kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Minä siis valaistuin! Varpaani välitkin puhdistin, kynsien alustoista puhumattakaan. Olen pieru, joka pääsi taivaan tuuliin, tai kala joka sukelsi merten syvyyksiin, lintukin joka vapaana lentää korkeuksiin, pilven reunalle istahtaen. Perhonen kuitenkin; niin hauras yhä, vaikka vahva kuin Peppi olisikin jo. Valaistunut! Jeeee....<br /><br /><br /><br />Kun saa häntänsä kiinni, onkin jo päässä. Tien päässä, ihmisenkin päässä, aina jossakin päässä päättömällä taipaleella, jossa ei näytä olevan alkua eikä loppua. Eikä sitä päätä taikka häntää. Ei selitystä enää millekään. Asiat 'vain' tapahtuvat. Miksi?<br /><br /><br /><br />-valaistunut?<br /><br /><br /><br />Ajatus ei kulje. Päässä surraa kuin hyttyset inisten. Olo on kevyt ja epätodellinen. Rinnakkaistodellisuudet, jotka yhäkin pitävät vahvasti otteessaan. Happea haukkoen kalana kuivalla maalla, ja hengitystään pidättäen merten syvyyksissä; riittääkö ilma? Riittääkö vesi? Riittääkö mikään enää? Antaako aurinko riittävästi valoaan? Maa satoaan? Tuikkivatko tähdet? Valaiseeko kuu pimeää yötä ja sen kulkijaa? Jos on jo kaiken nähnyt ja kokenut? Ja riittäkö happi?<br /><br /><br /><br />Riitänkö?<br /><br /><br /><br />-mille?<br /><br /><br /><br />No vaikka taas sille 'ei millekään', mutta riitänkö?<br /><br /><br /><br />-minä sanoisin että riittää jo<br /><br /><br /><br />Mutta kun ei riitä. Ymmärrätkö?<br /><br /><br /><br />-no en!<br /><br /><br /><br />Olen kuin valaistunut hölmö, joka on jo niin pimeä ettei mitään tolkkua siinäkään. Kehoni reakoi yhä, mutta muutoin pihalla kuin lumiukko. Ihmiset tuntuvat kaukaisilta, ja peli mitättömältä... elämä, joksi sitä kutsumme. <br /><br />Ei siteen sidettä jäljellä, vaiko sittenkin?<br /><br /><br /><br />-veit varpaat suustani; ei tolkun tolkkua ;)....<br /><br /><br /><br />Pimeä, joka ei osaa lentää eikä sukeltaa enää, ei vain voi, jatkaa olemista ainoastaan virran viettelemänä matkalla... yhäkin sinne 'ei minnekäänkö'? Hyvää matkaa yhäkin itselleni toivotellen....<br /><br /><br /><br />-kerro kuulumisiasi aina välillä.... <br /><br /><br /><br />Kun tie ei näytä viettävänkään enää suuntaan eikä toiseen, ei ylös eikä alaspäin, tai sisään... ulos. Paikallani oloa, pysähtymistä ja samalla juoksukilpaa kuin ollen matkalla juurikin sinne jonnekin ei minnekään. Kun aikaa ei enää ole, vain hassua puurtamista päivästä toiseen, vaikkei sekään enää siltä tunnu; puurtamiselta. Oleminen jääden jäljelle ei missään, ja kuitenkin aina jossakin jollakin tapaa. Täällä. Kun pitäisikin jo tietää kaikesta se kaikki.<br /><br /><br /><br />-jaa<br /><br /><br /><br />Tyhjyyden ja sanoisinko täyden yhtyminen kajastaa, siellä jossakin. Jing ja jang fyysistyen. Vai näenkö pelkän kangastuksen? Sehän se olikin. Sekin. Jippii..... <br /><br /><br /><br />-jaahans<br /><br /><br /><br />Ulkosalla kova pauke korviini kantautuen; pienet pojat siellä nalleinensa. Nalliko vai nalle? Ja ryske jatkuu. Työmaakin tuossa aivan takapihalla, kun uutta asutusta pukkaa. Ja kuin minä siitäkään enää... Ja kuitenkin piittaan; rikkovat hiljaisuuden, työmiehet. Takapihallani. Olla olemista yhäkin vain, ja ihmettelyä miksi joku enää täällä kehtaa mitään tehdä... vehtaa. Miksi? Miksi näitä asioita jatkamme, teemme, olemme? Kun on valaistunut, on kuin se pieru joka haihtuu taivaan tuuliin ajallaan. Joskus. <br /><br /><br /><br />-pieru? Valaistunut?<br /><br /><br /><br />Pieru. Olen pieru, ja vaikka vanha sellainen. Vanha pieru. Mutta on kivaa olla pieru, aikansa haisee, ja on sitten poissa. <br /><br /><br /><br />-poissa?<br /><br /><br /><br />No niin, enhän minä sitäkään aivan noin tietenkään tarkoittanut, ettäkö joku haihtuisi taivaan tuuliin kadoten kokonaan olemasta, paitsi valaistunut *viheltelyä*. Sekin vain sitä muodonmuutosta kaikki tyynni; aina jossakin jollakin tavoin. Mutta pieru ei lakkaa ihmetyttämästä minuakaan. <br /><br /><br /><br />-mikä siinä pierussa niin ihmettyttää? *onpas siinä kummallinen valaistunut jo suorastaan*<br /><br /><br /><br />Kuinka se paineella tulee ja menee... se kai, ja mitä siitä muodostuu lopuiltaan. Vaikka se. Enhän minä sitäkään oikein enää tiedä mikä missäkin jaksaa ihmetyttää, kunhan jostakin yritän jutun juurtani jatkaa. Tästäkin, vaikkapa vain väittämällä sellaistakin, ettei valaistuneen tarvitse enää, hmm.... olla?<br /><br /><br /><br />-ja taas juureen päästen? ....ei tarvitse 'olla'? <br /><br /><br /><br />Katsos kun ne juuret ovat tärkeät kasvaessamme siemenestäkin suureksi. Luulisi sen jo sinunkin tietävän. Kuinka mikään ilman juuria olisikaan mahdollista? Mistä saisin siis juuret? Vaiko yhäkin ne siivet? Vahvat kuin peruskalliomme, punoen juurensa......<br /><br /><br /><br />-kohtahan tässä jo suorastaan valaistuu.... jatka<br /><br /><br /><br />Jatkan kun jyrisee seuraavan kerran ;). Pieru. Vaikenee soitto enkelten, hiljenee laulu kuoropoikien. Lakkaa soitanto pajupillini, kanteleenikin samalla vaientaen. Viulullani jatkan kuitenkin soraäänin somein.<br /><br /><br /><br />Kun olet jo niin valaistunut, ettei pimeämpää siitäkään voi enää olla. Olet kaikki, etkä mitään. Polku. Olet Yksi yksin joukossa yksinäisten. Yhdessä kuitenkin, vaikka yksin olisitkin.<br /><br /><br /><br />Juuret. Ja niin alkoivat kasvamaan juuret syvälle maahan. Siihen loppui tarina, josta se alkoikin. Ja siitä alkoi tarina, johon se loppuikin. Alfa ja Omega; kaiken alku ja loppu. Minun polkuni.<br /> http://sari.06fr.com/Ensimmainen-blogi-b1/Valaistuminen-b1-p39.htm Ensimmäinen blogi 2009-05-03T20:41:36Z Hömpän pömppää seuraa....<br /><br /><br /><br />Yhtyneitten kuvalehtien artikkeli yhtyneistä ytimistä, ollen kuin yksi ydin vain ja ainoastaan. Yhdin, joka yhdistää ytimemme ykseyteemmekin.<br /><br /><br /><br />Sanomani ydinhän tässäkin oli vain se, ettei ole ydintä muutoin kuin yhtimen kautta yhdistyneenä ytimemmekin toinen toisiimme yhtyneitten palstalla yhäkin. Kun yksi yhdistyy yhteyteensä yksin, ja sieltä käsin tarkastelun kohteena ollen yhteys ykseyteemmekin nähden, siis kun yksi ei ole kuitenkaan yksin, vaan yhteydessä ykseyteensä - aina. Ja näin sen nähden... tai tähden, yhdin yhtimien joukkotappelussa, jossa yksikään ydin ei ole toisensa yläpuolella, kun ovat niinkin samaa kaikki. Yhtimet ja ytimensä sen. Ykseyden yhteisen.<br /><br /><br /><br />Yhtyneitten ytimessä seikkaillessa, palstatilaa kaipaillessa yhä ylempää ja ytimeensä hakeutuessa yhä uudestaan. Ja sehän se oli tämänkin jutun ydin se! <br /><br /><br /><br />Yhtynyt ydin yhtyneissä yhtimissä. Yhdessä Ykseydessämme. Yksi. Yksinkin jo ollen Ykseys.<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Jepulis, olisikohan aika mennä nukkumaan kukkumaan, alkaa mennä levottomiksi jutut yhtyneittenkin palstalla yhdellä jo suorastaan.<br /><br /><br /><br />Joten yksi yhtynyt ykseytemme ydin lauseeseen tähän ympättynä;<br /><br /><br /><br />Hyvää Alkavaa Uutta Päivää yhteisesti ykseyteemmekin toivotellen tältä yhdeltä! Kun yhteinen aurinkomme nousee taas sille yhdelle jos toisellekin yhteisesti yksin yhtyen ytimeensä yhteiseen.  Kirkkaan loisteen valaisemaan... höö, no nyt mie mään..... <br /><br /><br /><br />t. yksin tai yhdessä kanssa yhden jos.... mutta aina siellä yksey..... lopetan lopetan------------ <br /><br /><br /><br /><br /><br />Huh! Meni se! Yksi.... olipas yksi..... <br /><br /><br /><br />No joo hei....<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Hassuttelua kanssa ykseytemme.<br /><br /> <br /><br />Purkautumista ja äänihuulten avaamista tähän väliin hiukkasen poikkasen........höööööööööö.... huuuuuu.....hiiiiiiii....hoooooooooooooooooooo <br /><br /><br /><br />Silviissiin ja Tackar och pockar, kunnes stagelta pois ajaavat..... ei kai ;), ja just kun pääsi vauhtiinsa hirmuiseen.... tai äänihuulet auki vasta. Mutta mie tuun taas.....................................<br /><br /><br /><br />Ne ei tahdo mua, ne tahtoo Ingalsin Lauran, jessus kuinka ne saa sen tottelemaan. Mut vielä mä tuun ja maailmalle nauran (näytän). Teen joskus vielä niinkuin mua huvittaa, ja niitä kaduttaa.<br /><br /><br /><br />Kunhan äänihuuleni aukia saan....<br /><br /><br /><br />oma peitto kullan kallis.<br /> http://sari.06fr.com/Ensimmainen-blogi-b1/Yhteinen-ydin-b1-p38.htm Ensimmäinen blogi 2009-04-28T16:31:39Z <p><br />Paluu työelämään. Nyt jo jonkin aikaa työssä olleena, aloitin ns. oikeat työt tuossa 3.4.2009, ja ei liian helpoksi näemmä ollut sekään tehty - paluu samaiseen työelämään. Kiirettä on ollut viime päivinä urakalla, muistuen mieliini myös aiemmat kokemukseni ajoilta kun näitä 'töitä' enemmältikin tein. Kiire. Mehut pois, ja silleen. Ja ne säännöt; huh hah heu....  Missäs ne jumaluutemme taas; kuin puun ja kuoren välissä peroona, kun toisaalla sääntö pyytää vaikenemaan ja toisaalla taas.... hmm. tämä byrokratiammekin; millaiseksi sen luoneet olemme. Jo olivat unohtuneet tässä menneinä vuosina tällaisetkin seikat, kunnes taas näki ja kokikin. Sai suorastaan voimaan itseni pahoin jo - työelämä, vaikka iloa pitäisi tuottaa. Tällainenko on meidän kokemamme täällä taivaltaessamme edelleen, ja tätäkö oikeasti haluamme kokea; töitä kunnes kuolema meidät parempaan talteen korjaa, ja sitten taas jotakin muuta.... elät töillesikin jo tavallaan, koskapa ne vievät niin suuren ajan elämästäsi, ja millaiseksi työsi lopuiltaan muodostuukaan..... hmm. toivottavasti intohimokseni ;), kuitenkin. Sellaista työtä haluaisin minä tehdä, jälleen kerran. Oravanpyörä, kunnes vauhtipyöräksi muuttuu ja asettuu lopullisesti. Olemmeko todellinen muutos - me? Yritystemme todellinen sielu?<br /><br /><br /><br />Myynkö siis sieluni nykyiselle työelämälle uudelleen, vai taistelenko sieluni puolesta olemalla puhdas Itse tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka se vaatisikin suurimmaksi osaksi näennäisten ns. normien rikkomista. Työkalut, jotka minullekin annettiin; niitä taitavasti käytellen, mutta osaanko? Osaanko yhdistellä sen kaiken uuden ja jo sisäistäneeni siihen vanhaan tavallaan löytäen paikkani yrityselämässä? Luoden yritykselleni sielun. Sille omalleni toivottavasti.<br /><br /><br /><br />Niin. Hassua ja yhä hullummalta tuntuvaa elämää. Minne minä tulla tupsahdinkaan taas, ihmeiden Madonna, joka taivaalta lensi tippui tarinaan, mustalaisleiriinkö? Korkeella sai korkeuskammon, suustaan dominonappulan hän oksensi, jokainen joka tahtoo pahasta päästä ja katua lankeemustaan. Siks Ihmeiden Madonnan firma tuottaa. <br /><br /><br /><br /><br /><br />Mitä on työelämä, yhä Suomessakin. Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Jatkamme kumartelua, vaikka se vaatisikin toisaalta pyllistelyä toisaalle. Sitähän se, paradoksi. Olemme me pelin luoneet, hullun suorastaan. Kerran jo siitäkin oravanpyörästä pois hypänneenä koen nyt, etten siitä enää pois hyppääkään vaan aivan toisenlaiselle askelmalle tällä kertaa ponnahtaen, ponnahduslautana se entinen, jota työni vielä hetken jollakin tavoin edustaa vaikkakin jo muuttuneenakin jollakin muotoa, koska olen itse muuttunut , kunhan sen tähän fyysiseen maailman kuvaan kaikkinensa saisin istutettua. Siihen maailmaan, josta hypätä pois halusin, silloin joskus.<br /><br /><br /><br />Toimitusjohtaja elämän. Mitä työltäsi haluaisitkaan sinä? Kuin maailma maailman sisällä jälleen, tässäkin; työ työn sisällä. Työn todellinen tarkoitus.<br /><br /><br /><br />Toimitusjohtaja elämän.<br /><br /><br /><br />En sovi kuvaan, en sovi kuvaan. Häiritsen sinua, et ymmärrä minua, ei ole tarkoituskaan.<br /><br /><br /><br />Outomaa. Työmaa. Elämä. <br /><br /><br /><br />Joku tässä minulle taannoin sanoikin, että aidot ihmiset pysyvät ympärillä, mutta epäaidot se karkoittaa luotansa pois, olemalla itselleen rehellinen sekä kulloisellekin työlleen. Minä; se joka minä olen. Toivottavasti se ei karkoita työtä pois, vaikka ainahan sitä työtä..... määritelmä vain muuttuu, mitä sillä työllä todellisuudessa tarkoitammekaan, tässäkin. Lastentarhassa oloako, jossa mitataan sitä, kuinka paljon nuolet johtajan takapuolta, vai todellista osaamista. Niin, jokaiselle omanlaisensa kokemus, niitähän maailmaan mahtuu, kai.... ja millainen olisi oma kokemukseni tässäkin pelissämme? Jään pohtimaan tarkoitustani elämän. Yhä. Tai enhän minä enää sitäkään liiemmin ole pohtinut, tehnyt vain asioita intuitioni pohjalta edelleen, ja samoilla linjoilla jatkaen...<br /><br /><br /><br />oman polkunsa tallaaja, kulkemattoman tien viitoittaja, maailman ääriin matkaaja. Hassuttelija elämän.<br /><br /><br /><br />Haasteeksi jokaiselle; heitä pois rooliasusi, ja ole oma itsesi sellaisenaan! Näin maailma muuttuu, ja muuttui jo! Itse yritän noudattaa sitä sellaisenaan, olemalla virran viettelemänä ja kulkemalla myötävirtaan. Sinne minne tieni on johdatteleva minutkin. Elävään elämän virtaan.<br /><br /><br /><br />Punainen tupa ja perunamaa, tai se valkoinen talo kukkulalla korkeimmalla, jonne minä pesäni rakennan.<br /><br /><br /><br />Kaksi vanhaa puuta. Peikkopoika ja enkelityttönsä sen. Työmaa. Tulevaisuuteni. Toimitusjohtaja elämän. <br /></p><br /> http://sari.06fr.com/Ensimmainen-blogi-b1/ajatuksiani-tyoelamasta-b1-p37.htm Ensimmäinen blogi 2009-04-20T16:38:08Z <p><br />Lailla perhosen uuden.<br /><br /><br /><br />Huomioni herpaantui blogini ylälaidassa olevaan mainokseen; Dont work for money, make money work for you.  Siinäpä haastetta kerrakseen vaikka sille mestarillekin jo; kuinka saisi tuon rahan työskentelemään.... jatkaen pohdintojaan aiheesta raha, uppoutuu jälleen unelmiinsa suuriin, vaiko niihin saappaisiin. Ollen vain kuin sitä tulevaakin kaikki tyynni.... siellä ei missään.<br /><br /><br /><br />-ai tulevaa.... eikä miss...?<br /><br /><br /><br />Niin, tulevaa... koska minä uskon lailla keijun, sen Helinänkin. Uskon, uskon, uskon. Unelmat ja saappaat, sekä rahakin, ja kaikki sekin vaikkapa sitten siellä 'ei missään', täällä, tuolla, kuitenkin kaikkialla. Se oma valkoinen talo kukkulalla, korkeimmalla. Sinne rakennan minä pesäni, majani. Matalan, niin korkealle kuin silmä jaksaa kantaa. Ei missään, ja kuitenkin kaikkialla, alla sekä yllä. Oikealla ja vasemmalla. Sisällä ja ulkona, sekä tietenkin edessä ja takanani. Ympäri mennen ja yhteen tullen. Aina Pohjantähden tähden, jonka vuoksi joskus lähtien minäkin. Matkalle. Kaikkialle, enkä minnekään. Spiraalini keskiöön; eteen ja taakse, molemmille sivuilleni nähden myös, sisääni ja ulkopuolelle sekä ylle ja alle. Kaikkialle. Korkeimmalle kukkulalle, sinne majani rakentain; enkeli ja peikkopoika. Se sama. Ihmisen ja Jumalan lapsi, tyttö ja poika. Kellarikin.....<br /><br /><br /><br />Kellari, voi kuinka se toikaan muistoja jälleen mieleeni. Kellari; pimeyttä, synkkyyttä ja kuitenkin lohtua ja iloa. Elämää. Kuin kohtu, jossa ei ole ikkunaa. Olet turvassa kainalossain, vaikka myrsky tiellesi tulisi. Kellarissa. Ja siellä kellarissa oli vaikka minkälaista rojua; isoäidin vanha gramofoni nurkassa istuen kuin odottaen noutajaansa sekin. Ja minä toisessa nurkassa kuin samoin odottaen omaa noutajaani; sitä kultaista kultaani.<br /><br /><br /><br />-tarkoitatko koiraa?<br /><br /><br /><br />Koiraa.<br /><br /><br /><br />-kyllä minä mieluummin sen miehen....<br /><br /><br /><br />Mutta kun koiralla on se kuudes aistikin. <br /><br /><br /><br />-miksi ei miehellä sitä olisi?<br /><br /><br /><br />Niin, miksi ei?<br /><br /><br /><br />Haluan antaa lovea sulle, laulaa peikkopoika nyt kellaristaan jo niin rakkaaksi tulleesta, mutta kuuleeko tyttö? Tytön vain miettiessä sitä mitä peikkopoika tällä hetkellä sydämessänsä eniten halajaisi?  Eihän sellaisen tajunnanvirran tiimellyksessä kuule pojan kaihoisaa laulua tyttö, mutta ei anna senkään häiritä matkan tekoa. Jatkaa yhä pohdintojaan siitä, mitä peikkopoika elämältään haluaisi seuraavaksi; työkseenkin tehdä. Eihän tämä....<br /><br /><br /><br />-näin vetele?<br /><br /><br /><br />Niin, kun kuulee puhuttavan että sitä ei saisi mitä sydän kovin halajaa, mutta enhän minä usko tuohon laisinkaan enää...<br /><br /><br /><br />-anna siivet - lennä! Oi lennä... sanoisinko leppäkerttuni..<br /><br /><br /><br />Lennän! Ja korkealla ja kovaa, katso! Ja niin lensi jälleen tyttö, se pieni.... Kerttu, mutta jäi vielä koukkuun aatokseensa tähän: sitähän sitä juuri saakin mitä sydän eniten haluaa.... siellä syvällä, ja pinnallakin. Mutta peikkopoika ei vielä uskaltautunut mukaan lentoihin korkeisiin, kuitenkin koukuttaen jo peikkopojankin mukaansa ajatuksiinsa näihin, koska niinhän uskoo peikkopoikakin, se enkelikin; yksi ja sama. Kun vain uskaltaisi.... <br /><br /><br /><br />-hannari....<br /><br /><br /><br />Ei anna edelleenkään häiritä moisten kommenttien matkan tekoansa.... ja yrittää puolestaan kuulostella omaa sydäntänsä, ja sen suuria halujansa ja haaveitansa uusiakin. Antoi peikkopojan hetkiseksi olla....<br /><br /><br /><br />-sinä, tyttö?<br /><br /><br /><br />Minä, ja kenties se samainen peikkopoikakin ja enkelityttö myönnetään. Yksinäinen ratsastaja halki korven ja erämaan. Runsauden keitaan. Sateenkaaren päästä aivan toiseen päähän saakka. Kultaisen kirstun houkuttelemana matkaansa jatkaen yhä tiellänsä tiettömällä. Yksi hölmö pimeä valaistunut joukossa muiden...<br /><br /><br /><br />-Aika pimeältä tämä kyllä minusta kuu...<br /><br /><br /><br />Kunhan valaistut sinäkin...<br /><br /><br /><br />-Jaa ja ettäkö valaistuneella sydämellä olisi haluja? *muka valaistunut* <br /><br /><br /><br />Pop musiikkia kuunnellen... keskeytyy aatoksistaan tyttö nyt tuohon samaiseen jo varsin tutulta kuulostavaan ääneen, mutta päättää olla vastaamatta uteliaiden tiedonjanoon edelleen. Olkoonkin, mutta jatkaa kuitenkin... eihän voinutkaan olla vastaamatta.... ettäkö sydämellä ei olisi haluja laisinkaan.... kyllä minun sydämelläni ainakin on jo jos mitä, vai voiko niitä enää edes haluiksi kutsua, sitä jäi nyt pohtimaan vuorostaan se samainen tyttö, mutta jatkaa. Alkajaisiksi tähän josko sellaisenkin seikan kertoisi, että juuri tällä hetkellä sydämessä on halu, joka mahdollistaisi itsellensä sellaisen työn, josta saisi tehtyä intohimonsa, harrastuksensa, luovuutensakin ehtymättömän lähteen sekä samalla sen purkaus- ja temmelyskentän kaikin puolin. Työ, joka mahdollistaisi  energian tukkiutumattomuuden ja sen virtaavuuden.... vastaavuudenkin. Kun kaksi puoltakin on jo yksi. Peikkopoika ja se samainen enkelityttö.<br /><br /><br /><br />-mutta eikos tämä juurikin ole sitä? Samaista työtä?<br /><br /><br /><br />Niin. Kiitos kiusankappaleeni... kamuni.... rakas... mikä liet... kiusankappale suorastaan jo välillä, mutta olet kiva siitäkin huolimatta, ja jatkaa... <br /></p><br /><br /><br /><p><br />Polku sinne vieden, kiveltä toiselle hyppien kuin etappina etapin jälkeen nekin vain tielleni tullen. Ja sitten kun aika on valmis.... <br /><br /><br /><br />-.... kun aika on valmis?<br /><br /><br /><br />No joo, kuinka sekin nyt voisi joskus olla 'valmis' *taas tuo samainen näsäviisas tuossa kommentteineen niskojansa nakkelee, ja äsken jo olin niin kiitollinen avuistaan*, mutta joka tapauksessa olen valmis hyppäämään jälleen saappaisiini, joihin harjoitellut jo kovin olen..... <br /><br /><br /><br />-jaa, ja että mitkähän saappaat ne olisivatkaan?<br /><br /><br /><br />No ne toimitusjohtajan saappaat! Niihin minä olen harjoitellut....<br /><br /><br /><br />-Hmm... no joo..... ja mitähän niinkuin seuraavaksi keksitään, vai käyttäisitkö sanaa luodaan mieluummin... sinä? Ja jos vielä saisin udella, että kuinka toimitusjohtajaksi harjoitellaan?<br /><br /><br /><br />No, katsos siihen harjoitellaan siten, että ymmärtää sen kaiken, ja sitten jo onkin oman elämänsä toimitusjohtaja. Silleen.... helppoa vai mitä?<br /><br /><br /><br />-joooo..... *pyörittelee silmiään*<br /><br /><br /><br />Kivaahan se tämä tallainen... luominen tai vain oleminen jo luodussa, vaikka minulle nauraisitkin.... kamu? Tätä on minulle oleminen oman elämänsä toimitusjohtaja.... ja joku päivä kenties jo oman yrityksensä toimitusjohtaja, enkä tarkoita tälläkään tätä omaa sisäistä yritystä pelkästään..<br /><br /><br /><br />-on se hurja.....*viheltelee*<br /><br /><br /><br />Jaa, ja onko sen suhteen valittamista?<br /><br /><br /><br />-*jatkaen viheltelyjään* kaunis ilma ulkona..... ja taivas näyttää..... *mumisten samalla vihellyksensä tiimellyksessä* kirkkaalta... ja kellehän se puhuu.... Yksi... ja sa...<br /><br /><br /><br />Mutta ei kuule enää ääntäkään oikein tyttö, kun on niinkin uppoutunut unelmiinsa. Valkoiseen taloon lailla kukkulan, siellä minne pesän rakentaa haluaa.<br /><br /><br /><br />Toimitusjohtaja elämän.<br /><br /><br /><br />Kuinka symbolista tämäkin kaikki vain.... kuin vastaukseksi jälleen tutulle äänellensä, yrittää tehdä selväksi tarkoitustaan toisillekin, tai sille yhdelle, tuolle.... tai ei enää edes tiedä kenelle, mutta luovuuttansa kunnioittaen ja sitä enenevässä määrin niille.... tai teille.... toisillekin jakaen näinkin kirjoituksien muodossa, tai minulle ja sinulle...äh, viis veisaten siitäkään... minä vain kirjoitan tyhjälle katsomolle vaikka, näytellen rooliani muiden joukossa.... koska tämä on ehkäpä jopa kivaa. Rooliani, jonka aivan itse sain kirjoittaa.... käsikirjoitukseni elämän.<br /><br /><br /><br />-HMM! Ja olet tietenkin vielä niin tosissasi.... hmm... sanoisinko suorastaan, että näyttelet tosissasi rooliasi?<br /><br /><br /><br />Ok, perille meni..... ei nyt ihan naulan kantaan lähtenyt kirjoitus tällä...kään kertaa, mutta tämä on edelleen... hmm, vaikka sitä TYÖTÄ, hauskaa tai ei, ja kohta kaikkea muuta kuin sitä hauskaa jos et LOPETA!<br /><br /><br /><br />-hauskaa, jatka<br /><br /><br /><br />hauskaapa niinkin... ja minusta tämä on ihan hyvä kirjoitus, ja luovuutta juurikin sen varsinaisessa merkityksessään. Juuri sitä! Ja minä kun jo meinasin luovuttaa, mutta enpäs sittenkään, vaan jatkan tätä omaa näytelmääni, ja vallatonta ulosantiani mistä milloinkin, vaikka pyörisin napani ympärillä lopun elämääni. Ja kyllähän sitä temperamenttiakin tarvittaessa löytyy, tietää sen peikkopoikakin.. tytöstäkin. <br /><br /><br /><br />Hyvä niin.<br /><br /><br /><br />-omanapakullankallis<br /><br /><br /><br />Olethan osa sitäkin napaani sinäkin, muistatko? Ja kohta heitän, sanonko millä!<br /><br /><br /><br />-omanapakullankallis<br /><br /><br /><br />Täältä-------viuh! Sorry.<br /><br /><br /><br />-auts!<br /><br /><br /><br />Siitäs sai. <br /><br /><br /><br />-ai kuka?<br /><br /><br /><br />Vastaappa tuolle sitten---*muminaa* <br /><br /><br /><br />-omanapakullankallis<br /><br /><br /><br />Tällä kertaa antaa tuulen viedä kuiskauksen menneessään tyttö, ja jatkaa pohdintojaan siitä mikä titteleistä sopisi parhaiten hänelle.... <br /><br /><br /><br />-omanapakullankallis<br /><br /><br /><br />siis toimitusjohtaja, vai suunnittelijako sittenkin? Kenties rakentajakin, mutta tuo suunnittelija kuulostaa kivimmalta ehkäpä kuitenkin....  enten tentten.... Kuinka kivaa onkaan heittää noppaa. Elämällä.... tai sillä tittelillänsä tällä kertaa.<br /><br /><br /><br />-no hei joo.... * vihelt...* <br /></p><br /><br /><br /><p><br />Toimitusjohtaja. Se se on, nopan luku. Tulevaako..... vai sittenkin...? Onko tulevani kenties unelmaa, tai unelmani sitä tulevaa.Mitenkäs sekin taas menikään? Kun yhtä on kaikki kuitenkin. Tätä miettii yhä se peikkopoika sekä tyttönsä sen. Eikä usko oikeasti koko noppaan heittäessään noppaa.... vaan heittää nopastaan koko nopan pois.<br /><br /><br /><br />- dorka kirjoittelija!<br /><br /><br /><br />Kiitos, kuin kuiskauksena tuulen jälleen kantautuen sama tuttu ääni tytönkin korviin saakka. Äsken jo unohtaen pieneksi hetkeksi mokoman kiusoittelijan. Ja sinähän sen sanoit, ei toimitusjohtaja sittenkään, vaan..... D.O.R.K.A, tuleva nimikkeenikin; se titteli! Aina tuo toimitusjohtajan päihittää.... Ja kiitos samoin muuten.<br /><br /><br /><br />-kerrankin yhtä mieltä! Olet olet.....<br /><br /><br /><br />Niin, eikös se mielikin ole aina sitä yhtä? Taas tähän lempiaiheeseeni palaten... melkein jo siihen menneeseenkin.... siellä 'ei missään' kaiken aikaa.<br /><br /><br /><br />-älä unta nää.<br /><br /><br /><br />Ai niinhän se olikin. Uni. Sinäkin.... ja tämä?<br /><br /><br /><br />-ei, vaan sinä.... tässä ja nyt.... niin ethän sinäkään ole, näetkös?<br /><br /><br /><br />Mutta jos näen, niin silloinhan juurikin olen, vai?<br /><br /><br /><br />-oletko unesikin, vaikka sen näkisit?<br /><br /><br /><br />Olen!<br /><br /><br /><br />Kun totta on aina sen toinenkin puoli; uni. Kaunista katseltavaa. Unelmaa, vaiko sitä tulevaa. Unta ja satua. Prinsessan uusi alku..... prinssi ja puoli valtakuntaa. Enkelityttö ja peikkopoika. Tarina, joka ei koskaan pääty. Dorka toimitusjohtaja, tulevaisuutemme tienviitoittaja ja näyttäjä. D.O.R.K.A. Lyhenne sanoista dimensio, omanapa, rakkaus, kaikkeus, alku. Tuo D voisi olla myös doimitusjohtaja... hmm. näitä jään siltikin pohtimaan, tarkoituksia kirjaimille, kivalta kuulostaa kuitenkin uusi tittelini täytyy myöntää jälleen kerran... kovin sitä jo maiskutellen suussani ja omakseni ottaen. Minä Se Olen, Dorka uusi toimitusjohtaja.  Ja Minä Olen! Todistettavasti jo!<br /><br /><br /><br />-kuvittelee vain....<br /><br /><br /><br />Mutta enhän se ollutkaan koskaan Minä.<br /><br /><br /><br />-mutta sinä olit, ja edelleen Olet!<br /><br /><br /><br />No joo, minä ja sinä, sinä ja minä. Autiotalossa ja liikennevaloissa. Kumpi ja kampi tappeli kumpi voitti. Minä.<br /><br /><br /><br />-sinä?<br /><br /><br /><br />Sinäkin.<br /><br /><br /><br /><br /><br />Hyvää alkavaa viikkoa!  Sinulle.<br /><br /><br /><br />-kiitos.<br /><br /><br /><br />Ei sinulle, VAAN LUKIJALLE.... D:O:R:K:A<br /><br /><br /><br />-mutta minähän luen myös, joten olenhan minäk....<br /><br /><br /><br />ARGH!<br /><br /><br /><br />-Love You too. <br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Kuin ne samaiset kaksi rakastavaista konsanaan; aivojeni molemmat kantimet; henkinen ja fyysinen. Äiti maa ja Isä taivas, enkelityttö ja peikkopoika. Jeesus ja Maria Magdaleena. ¨'I never be Maria Magdalena' taustalla tällä kertaa soiden.... 'why must I love?' Kaiken se kestää, kaiken se kärsii ja kaiken anteeksi antaa. Rakkaus.<br /><br /><br /><br />Sattuu, kun nään sut siellä, enkä edes sitä kiellä. Peikkopoikani. Kun sydän on hellä.... ja arpeutunut. Auennut uudelleen rakkaudelle. Kivulle elämän. <br /><br /><br /><br />Otan sinut vastaan nyt. Peikkopoikani.<br /><br /><br /><br />Lisko, joka uudestisyntyi peikkopojaksi tytössä. Kirppu. <br /></p><br /> http://sari.06fr.com/Ensimmainen-blogi-b1/Tulevaa-vai-unelmaa-b1-p36.htm Ensimmäinen blogi 2009-04-10T22:25:33Z Tyttö jatkoi matkaansa muisteloissaan kirppu mukanaan, uppoutuen tällä kertaa itsensä katselemiseen ja kuuntelemiseen entistä syvemmin. Kuinka murusina onkaan onnensa maailmalla. Sydän, josta on kulkeva tie jokaiseen. Sinuunkin. Vaikka hän vielä tulisi vastaasi - nahkatakkinen tyttö, joka näki helvetin. Julmuuden. Kokien pettymyksen, elämän. Eihän sellaista ihminen toiselle oikeasti tee, vai tekeekö? Kun yksi ollaan.<br /><br /><br /><br />Julmaakin julmempi peli, josta ei voi selvitä hengissä. SEkö on kaiken lopullinen tarkoitus? Kuolema, jokaisella tasolla? Näin sen koki tyttö. Kuolemana ihmisyyden, eläimellisyyden. Kaiken kauniina pidetyn. Kun sielu revitään, ja sydän runnotaan. Sitäkö on ykseys oikeasti? Ja miksi se oli tytön kokemaa?<br /><br /><br /><br />-kohtalosi<br /><br /> <br /><br />Kohtaloni? Kun kohtaloni on myös kohtalosi, ja kohtalosi kohtaloni..... olla yhtä.<br /><br /><br /><br />-olla yhtä<br /><br /><br /><br />Ja siksikö jonkun tarvitsee kokea sekin kaikki aivan juuriaan myöten?<br /><br /><br /><br />-mitä juuria tarkoitat?<br /><br /><br /><br />Juuria; niitä Aatamin ja Eevankin juuria, niitäpä hyvinkin, tai sitä liskojen aikakautta, ja kalojenkin. Sitä. Elämämme kirjoa.<br /><br /><br /><br />-hauskaa, kerro lisää kokemuksestasi<br /><br /><br /><br />Mutta eihän se ollut minun kokemani ainoastaan vaan meidän, elämä. Aivan aikojemme alusta aina sen loppuun saakka, joten senhän tiedät silloin sinäkin, kokemani. Olethan minä.<br /><br /><br /><br />-hauskaa, jatka<br /><br /><br /><br />Jatka mitä?<br /><br /><br /><br />-kuinka sen kaiken koitkaan sinä<br /><br /><br /><br />Sinä ja sinä, vaikka oletkin minä<br /><br /><br /><br />-sinäpä juuri<br /><br /><br /><br />Juuri?<br /><br /><br /><br />-juuri *naurua*<br /><br /><br /><br /><br /><br />Jännä asia on huomata sellainenkin, että kun olen jonkun kanssa tekemisissä jo fyysisestikin on kuin olisinkin hän, ja yksin ollessani puolestaan tuntuu kuin pelkkä hiljaisuus verhoaisi itseni. Sitäkö on olla yhtä jo persoonatasollakin, eli aina toisten kanssa tekemisissä ollessani tapahtuu jotakin myös itsessäni kuin sen toisen kautta tavallaan. Kuten tämä kirjoittaminenkin, kun olen pelkästään omien ajatusteni kanssa itsessäni, ilman minkäänlaista ajatustakaan kenties, vain sieluni seuranani, lyön hetken kuin tyhjää. Ei tule mitään, ei sitten kerrassaan mitään, mutta kun tunnen toisen energioita jossakin on kuin joku sanelisi minullekin mitä esim kirjoittaisinkin minä seuraavaksi. Eli tällaistakin yhteistyömme ollen, kun kukaan ei oikeasti tee mitään pelkästään itse, vaan aina jakaen kaiken toistemmekin kanssa. Kuin aarteen etsintää konsanaan, yhdessä, matkamme kulkua käsi kädessä. Ja siksikö kehoreaktio myös (kun kehoni reakoi, vaikka mieli olisikin jo muilla mailla), eli myös minä tavallani suodatan kauttani ns. toistenkin näitä sisäisiä tunnetiloja, kun olen se toinenkin jo vallan eli minä aina..... <br /><br /><br /><br />-voihan se niinkin olla<br /><br /><br /><br />Mutta miksi oleminen yhtä ei ole edelleenkään minulle helppoa näissä sfääreissämme? Vastauksen josko saisin sellaiseen kyysymykseen. Vai olenko minä vain väärin koodattu, ehkäpä virhelyöntinä tässäkin tarinassani, tai kenties matona omenassa.... kirppuna ihmisessä? Mitä sen väliä lopuiltaan; samaa kokemaa yhtä kaikki, vai onko? <br /><br /> <br /><br />-no kirppunapa hyvinkin ;)... ei sinussa ole mitään vikaa rakas kirppuni, ota se vastaan lahjana.... kirppuni, yksi kokema muiden muassa.<br /><br /><br /><br />Niin, eihän se vika, mutta.... näinkö päin se olikin; minä sinun kirppusi?<br /><br /> <br /><br />-rakas kirppuni<br /><br /><br /><br />Ja minä kun pidin sinua rakkaana kirppunani, no miten päin tahansa sekin; yhtä kaikki.... kuin yhdestä suusta sekin tullen, mutta aarretta jään yhäkin etsimään ja vastausta olemiselleni, sitä syvääkin vettä syvempää, odottamaan, kun on sentään kaunis ihminen. Suuri tulevaisuus, kun on kaunis ihminen. Anna siis pois itkuistasi puolet, hetkeksi kanssani vielä tänne jää.... niinhän sitä laulussakin sanotaan. Hetkeksi kanssani vielä tänne jää..... toistellen musiikin tahdissa, laulunsanoja makustellen. Nämä sanat maistuvat mansikalta aivan. Oma maa, ollen jo vallan muu...<br /><br /><br /><br />-maatako tarkoitat?<br /><br /><br /><br />Niin, sitä muuta<br /><br /><br /><br /><br /><br />-ei ole omaa eikä muitakaan....<br /><br /><br /><br />Ei ole omaa.... eikä muitakaan? Siis ei yhtään mitäänkö? Niin, kenen kokemuksen minä sitten lävitse kävin? Sen meidän jokaisen yhteisenkö kuitenkin, jos ei ole niitä muitakaan? Eli en lopuiltaan kenenkään *naurua*<br /><br /><br /><br />-sen<br /><br /><br /><br />No joo, ja kuitenkin sekin on; oma kokemus, ainakin kovin siltä näyttävä, myönnä pois. Sinäkin. Sekä muiden kokemaa; oma maa ja muu maa, mutta kyllä minä mustikoistakin pidän kovasti - ehkäpä jopa enemmän kuin mansikoista. Kuinka siis sisustaisin sisäisyyteni uudelleen, jotta olisi kotoinen olo itsessäni jälleen? <br /><br /><br /><br />-kaunis ihminen, olet sellaisenaan täydellinen<br /><br /> <br /><br />Eli ihmiskuoreni, kuinka sen uudelleen saisin itsessäni kuntoon, että olisimmekin erillisiä jälleen ykseydessämmekin? Kuin pumpuliin käärittynä ihmispaketti elämässä. Leijuen kokemasta toiseen, pilveltä pilvelle hypellen, kun on sentään kaunis ihminen. Joku käteeni tarttuen ja vieden luokse aarteen. Sekö on ainoa tapa jaksaa ihmiselämää sellaisenaan, ettei tarvitse mennä syntyihin syviin kenessäkään, kun ne kerran on itsessä läpi käynyt....  kaiken. Mutta olenko? <br /><br /><br /><br />-tarttuen käteesi sun, nyt. Kaunis ihminen <br /><br /><br /><br />Kiitos. Ei enää pintaa syvemmälle kerrostumiimme, vaan tullen kaikelle uudelleen neutraaliksi, tarkoittaen lähinnä kuin siihen samaiseen pumpuliin käärityksi, ihmiseksi.<br /><br /> <br /><br />-kättäsi kädestäni päästä en, tiedäthän sen. Siispä luota ja hyppää vielä yhden kerran, senhän sinä osaat jo, etkö vain?<br /><br /><br /><br />Niin, osaan ja luotanhan minä, mutta enää vain yhden kerranko?<br /><br /><br /><br />-ei ole kuin yksi.... vaikka hyppäisit ikuisesti<br /><br /><br /><br />En minä enää halua hypätä ikuisesti, olenko jo perillä? Mutta miksi hyppäisin vielä yhden kerran?<br /><br /><br /><br />-olet perillä, rakas kirppuni, ja siksi minä sinua niin paljon rakastankin, ja hyppäät koska osaat sen<br /><br /><br /><br />Mutta kuinka poistaa itsestänsä aistiyliherkkyys, josta niin kovin aikoinaan... niin sitäkö tarkoitit?<br /><br /> <br /><br />-sitä<br /><br /><br /><br />Ja mistä nekin aistiyliherkkyydet tulevat, oikeasti? Kuin tahdonvoimalla ei olisi osaa eikä arpaa siihenkään ollut koskaan. Siis lahja vai kirous vallan, tätä yhä pohtien, ja ihmetellen tällä kertaa lahjansa laatua, vaikka lahjanahan se nähtävä on, huolimatta siitä kuinka se rajoittaisikin tavallaan normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa, sitä persoonatasolla olemista. Kun on kuitenkin kuin monella tasolla yhtä aikaa; näkemistä ja muistamista pintaa syvemmälle. Muistikuvin pulpahtaen pintaan yhteinen taipaleemme aina vaan, ja yhä uudestaan. Ydin.<br /><br /><br /><br />-ydin?<br /><br /><br /><br />Ydin.<br /><br /><br /><br />-mitä sinulle tarkoittaa sana ydin?<br /><br /><br /><br />Ydin, joka on tämänkin kaiken ydin samoin; miksi ylimalkaan esimerkiksi yritän kirjoittaa tätäkin tarinaa. Ydin, joka pitää otteessaan, olemassa jotenkin aina. Ydin, joka meidän jokaisen sisältämme löytyy vai sanoisinko sitä aarrearkuksi? Aarrearkkumme, johon avaimen löydämme sydämestämme. Sitä tarkoitan sanalla ydin minä. Olenko siis yksin ytimessäni? Tai siinä aarteessani.... arkkuni äärellä?<br /><br /><br /><br />-arkkusi äärellä.... ruumiskin?<br /><br /><br /><br />No ei aivan, mutta yhtä sekin kaikki, ja ymmärsin yskän<br /><br /><br /><br />-niin, kuolema ja elämä aivan samaa nekin; kuolema syntymänä ja syntymä kuolemana<br /><br /><br /><br />Mutta olenko yksin ykseydessämme, ja synnyinkö kuolemaan, vai kuolinko syntymään?<br /><br /><br /><br />-ethän koskaan yksin ole, kaunis pieni ihminen. Hetken vie.... sanat nuo vailla merkitystä ilmaan jääden. Kaunis ihminen, vaikka sulta vietiin usko ihmisiin. Kuinka vielä kuin prinsessan unessa ollen puoli maailmaa, valtakuntaa, ja silti sinä selvisit. Kaunis pieni ihminen. Olemme yhtä. Sinä synnytät itseäsi, siispä kuolit syntymään, tai synnyit kuolemaan, kuinka vain haluat sen nähdä.<br /><br /><br /><br />Onko tämä siis jokaisen kohtalo jossakin vaiheessa?<br /><br /><br /><br />-on, kuolema ja syntymä<br /><br /><br /><br />No niinpä.<br /><br /> <br /><br />Alkaa jo ärsyttämään suorastaan tuo 'oleminen yhtä' pientä kulkijaa ja miettii vielä sitäkin että onnistuuko sekään enää, neutraaliksi muuttuminen täysin kaikelle; sille elämälle jälleen, jos ja kun sitä yhtä ollaan? Synnyttäen näin itseänsä uudelleen ja uudelleen elämään elämää kanssa ihmisten ihmismielten valtakuntaan, olemaan yhtä.... auts. Vielä herpaantuen ajatus tähän samaiseen aiheeseen, kuin kiinni jääden kieli jäiseen maton tamppaustelineeseen. Sekin silloin lapsena tuli koettua, ja kuinka se sattuikaan kun pala kielestä repesi ja jäi kiinni rautaan. Vertavaluvana silloinkin äidin tykö pieni tyttö porhalsi, itkien pois pettymystä elämän. Kielenpalasen, joka ei suostunut mukana matkaa enää jatkamaan, mutta selvisihän siitäkin tyttö, jo silloin; yhdestä pettymyksestä elämän, tullen merkittäväksi kokemukseksi sekin matkalla maan ääriin. Ja nyt osa sydämestä ei haluaisikaan enää jatkaa matkaansa kanssani. Mikä on tuo sydämen osa? Tai kuka siellä oikein asustaa, yhä? Sitä ei ymmärrä laisinkaan enää pieni..... <br /><br />.....kunnes taas herpaantuu ajatus vieden tyttöä toisaallekin jälleen, ja valon taittumiseen nyt vuorostaan... kahden reiänkin (kaksoisrako) teorioihin; kuinka jännästi assosioi ihmismieli asiastakin toiselta näyttävään vallan, ja kuinka sekin itselleni selitettynä toisaalla..... valon taittuminen ja kaksoisrako. Ja jännääkin jännemmäksi tässäkin tämän kaiken tekee jälleen tämä synkronisuus asioiden suhteen välillämmekin ollen..... kuinka joku selvittää tätäkin kahden reiän teoriaa ja valon taittumista toisaalla; elektronien käyttäytymistä aineessa....fotonipilveen iskeytyessään. Ja minä kuin kokien jälleen senkin samaisen sitten pähkäillen että mitä ja miksi näin, no joo..... kuinka se valo taittuu, ja mitä sitten tapahtuukaan. Kuin sielusta sieluunkin vain saman periaatteen mukaisesti; elektronin iskeytyessä fotonipilveen räjähdyksiä sattuu... ja valo senkun laajenee sekin. Sitähän se tämäkin. Kokemani lopuiltaan. VAlon taittumista, ja lopuksi sen suoraviivaista kulkua valonnopeuden ylittäessämme toinen toisiimme.... kun kaikki esteet tieltämme ovat puretut. Sinut.<br /><br /><br /><br />-sä puhut minut pyöryksiin.....<br /><br /><br /><br />Kuinka valo ja varjo vuorottelevat nekin kuin raitoina näin näkyen pinnassa, riippuen kuinka ne fotonit ovat sijoittuneet jne. siinä samaisessa aineessa (pinnassa)..... missä niitä räjähdyksiäkin ja sitä laajenemista sitten.. Eli emme voi niillekään fotoneille ja elektroneille 'yhtikäs mitään', vaan olemme yhtä toinen toistemmekin kanssa koko ajan laajentuen, kuten esimerkissä tämä valo, olemmehan valoa mekin ihmiset pohjimmiltaan. Fuusiot ja fissiot; elämän perusperiaate kaksinaisuudessamme. <br /><br /><br /><br />-linnunradalla.... lennellen kohtaamme; sinä ja minä. Fuusio. Sellainenkinko?<br /><br /><br /><br /><br /><br />Pidä lujasti musta kiinni taustalla soiden jatkaa pieni ihminen pähkäilyjään elämän mysteeristämme yhä, ja siitä kuinka kaikki linkittyvät yhteen tässäkin, se samainen fuusiokin; tiede. Tai vaikka linnunratamme, yhtä kaikki. Vaikka tämä tiede ei aivan siltä omimmalta alueelta tunnukaan, eikä terminologisesti kovinkaan hallussa ole, mutta pääasiahan on että itse ymmärtää mitä kertoileepi..... ;). Termejähän maailmaamme mahtuu niitäkin, ja kuinka jokaiselle termille olemme antaneet merkityksiä jos minkinlaisia. Ja siltikään emme ymmärrä kaikkea samalla tavalla, vaan aina omien suodattimiemmekin lävitse katsoen maailmaa. Ne silmälasimme, erilaisetkin, kunnes se valonnopeus on ylitetty aivan jokaisella, ja ymmärrämmekin kaiken aivan samoin jo. Kaiken teoria. Me.<br /><br /><br /><br />-Vitsit.... minäkin. Kaikki tai ei mitään ;), mutta entäs jos nekin ovat jo se ja sama asia? Ja mä vain ajattelen sun vartalosi kaarta...<br /><br /><br /><br />Argh! Ja voinko tehdä kenties vieläpä mitä vain, ja olen silti sun?<br /><br /><br /><br />-aina ja iankaikkisesti<br /><br /><br /><br />No just joo, ainakin iankaikkisesti.... *iankaikkinen sanonko mikä olet?*<br /><br /><br /><br />-amen...... riesaako tarkoitit?<br /><br /><br /><br />No jääköön mainitsematta, mutta jatkan---<br /><br /><br /><br />-ethän minusta koskaan eroon pääsekään, olemmehan yhtä..... kaikki, remember *vinkaten silmää jälleen kamulleen, jo kovin rakkaaksi käyneelle*<br /><br /><br /><br />Niin, joko nyt saisin jatkaa-----<br /><br /><br /><br />-... ja, mihin sinä minulta lupaa tarvitsitkaan.... kunhan ihmettelen *viheltelyä jälleen*<br /><br /><br /><br />Siis.... vaikka ymmärtäisimmekin sen ns. kaiken... no voi sun, kuinka taas ajatukseni herpaantui tuon Yhden ja saman keskeytyksiin, eihän tästä mitään tule. Karkaa ajatus käsistä kokonaan. Voi parkaa.<br /><br /><br /><br />-mihin sinä sitä ajatusta sitten tarvitsisit, taas joskos saisin sellaistakin vuorostaan udella?<br /><br /><br /><br />No joo, voitit tämän erän.... enhän sitten yhtikäs mihinkään, sen kuin kirjoitan vaan.... ja jatkan.....<br /><br /><br /><br />-jatka...<br /><br /><br /><br />ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! Jatkan! Niin siltikään sitä emme kenties koskaan pystyisi kenellekään selittämään maallisin termein, blaah eihän tämä..... *yrittää jatkaa ajtuksen virtaa, mutta tuntuu niin kovin turhalta ajatus nyt, koska siihen ei ole enää riittävästi sanoja.... tähänkään kaikkeen; kun se kyllä tarkoittaa eitä ja ei kyllää. Paradoksi, joka kaikkea kaksinaisuudessamme seuraa kuitenkin. Aina. Eli onhan se niinkin että silloin se kaikkikin on samoin sitä 'ei mitään' näillä termeillämme selitettynä.... tavallaan... joo. Mutta jotakin puolta hiukan lähemminkin tarkasteltuna löydämme viitteitä siitä, mitä se kaikki voisi ollakaan, vaikka siinä ei missään vaikkapa, kun kuitenkin se samainen kaikki liittyy aina siihen kaikkeen... tai ei mitään siihen ei mihinkään, kun kuitenkin se kaikki vaan ON! Aina!<br /><br /><br /><br />-kenelle sinä huudat nyt?<br /><br /><br /><br />En kenellekään, dorka, enkö siis saisi huutomerkkiäkään käyttää ilman että se näyttäisi huutamiselta?<br /><br /> <br /><br />-sehän on HUUTOmerkki...<br /><br /><br /><br />Ja kun sen nimi on huutomerkki, niin silloinko minä huudan sitä käyttäessäni?<br /><br /><br /><br />-ihan kuinka haluat.....<br /><br /><br /><br />Virran vieden taas mukanaan, ja äänen vaimentuessa taka-alalle, jatkaa tyttö pohdintaansä jälleen, kuin pieniä palasia kaikkeudesta noukkien yksi toisensa jälkeen. Tai kuten ne siemenetkin, jotka varpustakin varten ripoteltu oli talviselle hangelle, ja niistä mahansa täyttyessä, lauloi kaunista kiitoslauluaan.  Ja kun saamme moniulotteisen näkökyvyn itsessämme pystymme hahmottamaan tätäkin 'kaikkea' siellä 'ei missään' vaikkapas moniulotteisemmin jo, ja näin ymmärtämään paljon - hyvin paljon - tästä maallisesta pelistämmekin.  Ja vieläpä kun ymmärrämme senkin kaiken (tämänkin) olevan osa sitä, niin ymmärrämme että on vain totuus enää jäljellä. Totuus aina jostakin. Emme enää sulje totuutemme ulkopuolelle jotakin, joka joltakin muulta kenties saa itsensä näyttämään, koska ne kaikki tekemisemme ja olemisemme ovat osa tätä samaista suurempaa totuutta aina. <br /><br /><br /><br />-jee, hyvin selitit....<br /><br /><br /><br />Kysy mestarilta mitä vain... *naurua*, taasko se ääni tuossa, vaikka sen piti jo vaimentua vallan.<br /><br /><br /><br />-hihii... mutta.... mainitsitko sanan mestari? Kuka, missä, milloin?<br /><br /><br /><br />No joo, meni jo..... me...ni<br /><br /><br /><br />-ni?<br /><br /><br /><br />Ni. Piste. <br /><br /><br /><br />-eli mestari..ni..... tarkoitit siis että minä olen se sinun mestari...si *si tarkoittaa tässä myös kyllä;)*<br /><br /><br /><br />What ever. I give up.... mutta tuo ni tarkoittaa kyllä teitäni.... siis teitäkin.<br /><br /><br /><br />-teitä teittömiäkö vallan?<br /><br /><br /><br />Oletkos kikkailija sanoilla, sinäsikin?<br /><br /><br /><br />-ja minä<br /><br /><br /><br />No joo...<br /><br /><br /><br />Muokkailen...... kunhan kerkiän......<br /><br /><br /><br />.<br /><br />.<br /><br />.<br /><br /><br /><br /><br /><br />Kun luotiin tyttö tuo pinnalle maan, niin seisoi enkeli mallinaan vain. Sua katselee pitkään muutkin miehet, sen kyllä huomaan..... kuinka ajatus herpaantuu jälleen pienen ihmisen laulunsanoihin, jotka taustalla kuuluen tempaavat mukaansa jälleen kerran. Kuinka aivan tanssin tahtiin sormetkin alkavat näpyttelemään, kuin maratoonille valmistautuessaan. Huips ja kyyti alkaa. Ja kaipuu tanssilattialle saa pienen ihmisen muistelemaan menneitäkin yhä uudelleen; olihan se tyttökin jos minkinmoinen virtuoosi jo. Rock'n rollit ja muut hallussansa ollen silloin nuorempana. Ja kuinka antoisaa se tanssiminen oli, asia jota tuli tyttö muiden muuassa kokemaan maan päälle; tanssimista. Musiikin kietoessa kauniiseen syleilyynsä tanssilattialle. Ja kenties pojankin. Yhteinen sävel kahden nuoren sydämen. Nuoren ja vapaan, alla tähtitaivaan käyden huomiseen. Kuinka suuri merkitys musiikilla tytön elämässä onkaan ollut; niin paljon lohtua antanut monessa asiassa hyväillen ja pitäen sylissään, pehmeästi halatenkin kulkijaa. Aina yhtä lohdullinen saattaja matkalle maan ääriin.<br /><br /><br /><br />Kirppu! Kuinka kirppukin jo vallan musiikista innostui, tuleehan taustalla rokkia nyt, ja meno jos vallan hurjaksi käynyt sekin. Kun toinen toistaan mukaansatempaavampaa biisiä kuunnellen kirppukin nyt haluaa olla osana tätäkin ilakointia. Tyttö ja kirppunsa sen; tanssilattian kaunein pari, ainakin tällä tanssilattialla.... kun ei paljon vielä muita näy, täällä kotona. Mutta tilaa riittää tälle parille ainakin, ja hyvä niin. Muutamat pyörähdykset ja sitten melkein nurin, ei sentään vaan uudet pyörähdykset heti perään, ja joko alkaa huimata suorastaa vauhti tanssiparin. Kirppukin innostuu vielä entisestään, ja viekin nyt tyttöä hän vuorostaan sellaista haipakkaa, ettei muusta väliä. <br /><br /><br /><br />Pieni ihminen, sinä kelpaat nyt kelle vaan. Silkkitie, eikä enää tuuli tyttöä riepottaa saa. Tanssilattialla meno jatkuu kiivaana, ja tyttö unohtuu tämän tästä ajatuksiinsa, niihin jotka surulliseksi pienen ihmisen sai. Kun tuuli kääntyi vastaan, silloin.<br /><br /><br /><br />Niin ohikiitävää, niin. Ikävä ja riemu, joka hetken värähtää, palauttaen tytön jälleen tanssilattialle ja musiikin vietäväksi, ja tähän hetkeen. Oih, se oli vain ohikiitävää...välähdyksiä kaukaisuudelta näyttävästä ajattomuudesta. <br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Jotakin aina jonnekin.... kirpun ja tytön yhteistä matkaa seuraten.....<br /><br /><br /><br />muokkailen ja jatkan taas...... ;)  <br /> http://sari.06fr.com/Ensimmainen-blogi-b1/Tarinaan-patkia-sielta-taalta-alta-ja-paalta-b1-p35.htm Ensimmäinen blogi 2009-04-09T15:31:28Z <p><br />Mikä on oman elämäni tarkoitus? Tarvitseeko elämä tarkoituksen? Ja mitä on tarkoitus?<br /><br /><br /><br />Oma elämäni on ollutkin aika merkattu juttu, tarkoittaen lähinnä sitä kuinka kaikilla tapahtumilla elämässäni on ollut suuren suuri merkitys myöhemmin ainakin itselleni, ja eiköpähän jokaisen kohdalla lopuiltaan näin ollen. <br /><br /><br /><br />-niin<br /><br /><br /><br />Eli huomannut senkin asian ettei ole sattumaa laisinkaan, vaikka sillä hetkellä jokin asia sattumaltakin vaikuttaisi, tai saisi itsensä näyttämään. Kuinka kaikki on ylhäältä ja yhtäältä jo annettu. Kuinka elämästä selviää joka tapauksessa hengissä tapahtuipa sitten mitä tahansa, tai kuinka elämänsä eläisi. Vaikka toisaalta elämästä ei koskaan selviäisikään hengissä, mutta siinä hengessä kylläkin. Tarkoittaen olemista henkenäkin näin. Ja tähänkin samaan hengen vetoon totean että vastaus on kysyjässä itsessään, kuinka elämästänsä lopuiltaan selviää...  hengissäkö vaiko siinä hengessä? Kun henki on henki eikä sekään siitä muuksi muutu olimmepa sitten hengessä tai hengissä. Kun vain hengitämme... tai välillä emme saa henkeä lainkaan. Ja joskus henki tuoksuu ja sitten taas haisee, ja niin se on. Henki. <br /><br /><br /><br />Tarkoitukseni tässäkin palapelissämme; tarkoitus jonka luuli menevän jollakin tavalla, sen kuitenkin mennen aivan kuin ei voisi ajatuksen voimalla vaikuttaa enää ollenkaan eikä mihinkään, senkin jonkin vain mennen jotenkin.... tarkoituksenmukaisesti joka tapauksessa aina. Kuinka koko ajatuksen voimakin tuntuu olevan hullu juttu suorastaan, ei sitäkään ollen oikeastaan. Ajatuksen voima, jolla luomme, hmm. Taas tähän samaiseen ajatukseenkin palaten, ja siihen että kuka oikeastikin luo ja mitä. Minä en ainakaan enää tiedä voinko vaikuttaa siihenkään enää mitä luon, ja mitä en..... koska näen sen yhäkin jo luotuna tahollaan. Eli haaveenihan oli luoda kirja, jollaista ei vielä olisikaan luotuna, ja kuitenkin ollen jo? Joten kysyn tässä kohtaa; olenko jo senkin luonut? Ja kun sisälleni kurkistan, kuulen vastauksen jostakin syvältäni kumpuavan; OLET... luonut, mutta viimeiset rutistukset vielä.... niin, ja sitten epäily, joka kumpuaa myös jostakin itsestäni, ja valaa itseeni epäuskoa tekemisiäni kohtaan aika ajoin. Kumpaa ääntä siis uskoisin nyt? Tämä itsen ja Itsen kuunteleminenkaan ei ole enää helppoa näemmä, kun ei tiedä enää edes sitä kumpi on äänessä, kuin yhteensulautuneena nekin jo. Sielu kertoo vastaukseksi kyllä, mutta miksi ihmeessä oma egoni sitä vastustaisi? <br /><br /><br /><br />- ei kai.... ;)<br /><br /><br /><br />Niin, vai olisiko se jotakin sellaista kenties, että laitat itsesi peliin persoonanakin täysin, etkä enää ole varma siitä, kuinka sinuun tullaan suhtautumaan kirjoituksinesi, vaikka en usko sen aivan niinkään olevan. Enää. Kunhan hassuttelen, mutta mitä se olisi sitten? <br /><br /><br /><br />-luotatko itseesi, kaunis ihminen? <br /><br /><br /><br />Enkö siis luota tekstiini ja siihen, että ihmiset suorastaan kahmimalla lukisivat antimiani, koskapa tekstini olisi lukijalle vielä 'vaikeaselkoista' kenties? Vai mitä se luottamuspula tarkoittaisi tässäkin.... no jaa, eihän senkään väliä ole laisinkaan, koskapa jokainen on jo vallan jos minkinmoinen persoona sellaisenaan, ja maailmaanhan mölyä mahtuu, tai kirjoituksia tässä tapauksessa jos millaisia jo niitäkin, jotka joku kenties lukee ja toinen ehkei sitäkään. Luovaa ajanvietettä vain, sitähän tämäkin lopuiltaan. Kirjoittaminen. Ollen kuitenkin aina totta sen toinenkin puoli, kun elämä on totisinta totta, ja kuin sadussa kulkemista yhtäaikaisesti. Ihmeellistä suorastaan, jota ei enää ajatuksella pystykään kukaan ymmärtämään; elämän todellista tarkoitusta. Sen ollen tässä ja nyt... kuten sinäkin, rakas kanssatallaajani. Lukijani.<br /><br /><br /><br />-ja kunhan vielä luet itsekin tuotoksiasikin, siellähän sekin kirja.....  <br /><br /><br /><br />Niin. Kunhan sen kaiken tulostan, mitä kirjoitellut jo olenkin. Itsenikin, ja sinut?<br /><br /><br /><br />-elämäsi tarkoitus? <br /><br /><br /><br />En tiedä, minä vain teen ja olen. Olemassa, aina jossakin ja jollakin muotoa. Olinpa sitten kuka tahansa.... meistäkin, tehden mitä sieluni pistää milloinkin tekemään. Nyt kirjoittamaan tämänkin otsakkeen alle jotakin..... hassutusta. Ollen totta sen toinenkin puoli; satu. Satu tai Sari meni saunaan, tänäkin iltana, ja niin sekin loru jatkuu, olon ollen puhdas jälleen. Elämäni tarkoitus; olla olemassa.<br /><br /><br /><br />Tarkoitustaan elämänsä kuulee kysyttävän, vaikka vastaus on kysyjässä itsessään. Saihan sen jo Luojalta syntyessään, tarkoituksensa elämän. Ja minun tarkoitus on kirjoittaa ehkäpä juurikin tästä samaisesta elämän tarkoituksesta, suuresta paradoksistakin joka kaikkeen tähän kaksinaisuuteemme liittyy; kun kaikki on ja ei yhtä aikaa. Kuten sen auringonkin kanssa kävi, eihän sekään minnekään koskaan oikeastaan laske.... riippuen ainoastaan siitä mistä mitäkin tarkastelee ja miltä mikäkin asia saa itsensä näyttämään jälleen kerran. Valkoisenkin ollen mustaa. Tai kun mies onkin nainen ja nainen mies, lapsi vanhus ja vanhus lapsi jne. Ja tähän selvityksenä sellainenkin seikka, että jos elää monta elämää (niin ja ikuisuuteenhan niitäkin mahtuu jos minkäkinlaisia), niin onkin itsessään jo sekin kaikki; mies ja nainen, valkoinen ja musta, lapsi ja vanhus. Kun ei ole aikaa, muutoin kuin täällä ajassamme tallatessamme. Piste, jossa kaikki elämämmekin yhdistyvät jo yhdeksi ja samaksi. JA niin se on.<br /><br /><br /><br />Kiertäen kehänsä loppuun, vain tullakseen alkupisteeseen - vielä kerran saman asian ympärillä pyörien ja hyörien kuin ei saisi itseään irti jostakin... josta lähti, ja sekin kaikki vain siksi koska halusi kokea sen kaiken, nähdä elämän monimuotoiset kasvonsa fyysisyydessämmekin. Loppupisteestä tullen alkupiste, mutta tietoisuuden vain muuttuen matkalla toiseltakin näyttäväksi, koska jälleenmuistamme paremmin nyt mitä loimme kun luomme näinkin. Luoden jo luotua, itseämme yhä uudelleen. Sitä samaista Yhtä, joka on me ja Jumala. Olemmehan Yksi edelleen, sinä ja minä. Luomakunta; luotu ja luoja. Hullua tämä elämä!<br /><br /><br /><br />-hullua! Ja kuitenkin niin ihanaa----<br /><br /><br /><br />No siitä ihanuudesta voidaan olla yhtä jos toistakin mieltä, mutta tämä yksi hullu jatkaa siitäkin huolimatta näitä kirjoituksiansa.<br /><br /><br /><br />-kivaa kun jatkat, sinua on kiva lukea<br /><br /><br /><br />Oikeastiko?<br /><br /><br /><br />-aikuisten oikeasti ja lasten vaikka leikistikin, mutta kivaa on... minulla ainakin<br /><br /><br /><br />Kiva, siispä jatkan taas....<br /><br /><br /><br />Kuinka tuntuu kuin en olisi vielä sitä kirjaakaan läheskään valmiiksi saakka kirjoittanut, vaikka sen jollakin tasolla jo näinkin ollen. Eli kirjoitin, mutta fyysisesti näyttää olevan vielä keskeneräinen, joten tässä jatkan kirjoittamista toivoen että jokin kaunis päivä voin ylpeänä todeta itselleni; valmis, minä... vai sanoisinko me teimme sen! Yhdessä. <br /><br /><br /><br />-me teimme sen!<br /><br /><br /><br />Minä ja sinä?<br /><br /><br /><br />-minä ja sinä<br /><br /><br /><br />Enhän ole maallista oppia kirjoittamiseeni saanut kovinkaan, joten opetellen sitäkin tässä parhaillani.... kirjoittamista. Ja kuinka vaikealta se välillä tuntuukaan juuri siitä samaisesta syystä; kun ei ole opetellut lauserakenteita, ja sanavaraston ollen melko suppeahkoa senkin, vaikka tässä sitäkin puoltansa laajentaen jo kovastikin, kiitos siis sinun kuka sitten oletkaan ;),kun antaa vain soljua sellaisenaan. Eikä sensuroi sielunsakaan tekstiä millään muotoa, vaan antaa sen itse ottaa itsessään muodon. Hakeutua omille uomilleen, paikkaansa. Avullasikin, kiitos siis siitä myös sinulle, lukija. <br /><br /><br /><br />-lukija?<br /><br /><br /><br />No, kuka tahansa, sinäkin, olemmehan yhäkin sitä samaista yhtä ja samaa; emmekö olekaan?<br /><br /><br /><br />-toivottavasti *nauraen yhä partaansa samaisia hassuja höpötyksiä lukiessaan*<br /><br /><br /><br />Naura sinä vaan siihen partaasi, mutta onko sinulla edes sitä - partaa?<br /><br /><br /><br />-epäiletkö sukupuoltani?<br /><br /><br /><br />Tai lähinnä sukupuolettomuuttasi....<br /><br /><br /><br />-kun on sekin kaikki ;)<br /><br /><br /><br />Tai ei mitään<br /><br /><br /><br />-niin ;)<br /><br /><br /><br />Mutta minä jatkan matkaani nauruistasi välittämättä, tai kenties nauraen hetken kanssasikin....<br /><br /><br /><br />Ja kuinka sitäkään kukaan voisi toiselle sanella millaista tekstin tulisi ulkoasultaan jo olla. Kunhan on luettavaa; kieli jota jokainen voi halutessaan ymmärtää. Koska joka tapauksessa olipa asia mikä tahansa, jokainen senkin aina omalla tavallaan ymmärtää, omien lasiensa takaa katsoen maailmaa. Syvyyttä kenties toisen löytäen jo erilailla kun taas toisen vain pintaa hiukan raapaisten. Mitä sekin sitten. Samainen asia on aina ymmärrettävissä sekin jo niin monella tapaa kuin on lukijaakin. Evoluutio, joka jatkaa kulkuaan sinne minne haluamme sen menevän, kai. Muodonmuutos. Ja oma evoluutioni on pisteessä, jossa ei ole enää oikeaa tai väärää, vain olemista virrassa; siinä samassa jonka olenkin... ja oletkin jo luonut sinäkin. Itsellesi. Elämässä, jollaista haluan elää, myös minä. Kai. Elämässä, jonka valitsin kokemuksekseni. Tämäkin.<br /><br /><br /><br />Herkkyyteni.<br /><br /><br /><br />-herkkyytesi, mitä tarkoitat?<br /><br /><br /><br />Herkkyydellä tarkoitan herkkyyttä, piste. Aivan kuin et ymmärtäisi mitä minä silläkin tarkoitan.... ja juurikin sen samaisen herkkyyteni annan kertoa polkuni jatkoa, ja elämäni tarkoituksen yhä uudelleen. Eli mikä olikaan elämäni todellinen tarkoitus? Sekö, että sain 'vaurion' elämässäni, josta en meinannut selvitä ja joka muutti elämäni tällaiseksi, erilaiseksi. Sellaiseksi, josta ei enää paluuta vanhaan ollutkaan. Vaurio - käytän nyt vuorostaan tällaista termiä - itsessäni, siinä persoonassani, joka muutti peroonaanikin vallan toiseksi jo. Herkäksi - niin juuri! <br /><br /><br /><br />-voi sinua herkkää, kuinka herkäksi herkeätkään taas<br /><br /><br /><br />No kun, ja siis..... yritin vain kertoa muuttumisestani herkäksi ihmiseksi, joka tietää, että elämä kuljettaa eteenpäin tavalla tai toisella aina. Kun vain uskaltaa olla oma itsensä. Ja kuinka vaikeaa sekin ajoittain voi persoonalle olla, jos ei täysin pystykään luottamaan elämänsä tarkoitukseen enää, kuin hukkuen uuteen uneensa tarkoituksenkin pysähtyen hetkiseksi, vaipuen senkin kuin unenomaiseen. Unohdus, kun ei enää edes muista elämänsä tarkoitusta, kuten sen aiemmin mukamas muisti, alkaa hämärtyä kummasti. Siispä kohti tuntematonta tunnettua vene kuljettaa yhäkin. Ja pieni tyttö venheessä luottavainen ilme kasvoillaan jumalalle kertoen peloistansakin elämän (en vain oikein pelkoakaan ymmärrä enää, mitä se on oikeastaan), mutta sitä kuinka elämä voi olla kipeä kokemus kaikkinensa.... muistoihin palaten. Kun mieli ei enää kipuile, mutta keho muistaa, ja reakoi. Herkkyys, josta aika ajoin haluaisi luopua, mutta ollen kuitenkin tärkeä työkalu elämän polulla. Yhä.<br /><br /><br /><br />Tarkoitukseni?<br /><br /><br /><br />-niin tarkoituksesi! Herkkyyskö sittenkin?<br /><br /><br /><br />Joten perille pääsee, vaikkei aina näkisikään kunnolla eteenpäin, kuten nytkin tässä kirjoittaessani kun valot jo sammutin eikä meinaa näppäimistöä nähdä enää laisinkaan. Ja yhtä sumuiselta näyttää jälleen polku tytön. Sydän luottaa, ja yrittää kertoa tarinaa, mutta persoona ei jaksa oikein vielä olla täysillä mukana. Ehkäpä myöhemmin kuuntelee tyttö jälleen sydäntänsä. Nyt vain väsyttää hiukan taas, kuin keho ei jaksaisi toipua vieläkään kaikesta kokemastaan. Palata entiselleen. Herkkyydestänsä luopuen jälleen.<br /><br /><br /><br />Kuinka sekään on edes mahdollista, että mieli ei kipuile laisinkaan, ole kipuillut aikoihin, vain hyvä mieli ollen jäljellä... ja kuitenkin fyysinen keho reakoi tuntemuksina energioihin ympärillä. Kuinka ristiriitaiselta sekin tavallaan tuntuu, kun sisällä asuu hyvä olo jo vain, mutta keho on yhäkin kovin väsynyt matkakumppani. Kun sielu laulaa, ja kuinka senkin vain kuulee koko ajan, mutta keho pyytää päästä lepoon. Kerrostumani joista toinen hyppii innosta, ja toinen nukkuu elämän väsymystänsä pois samanaikaisesti, kuin se väsymys ei ottaisi loppuakseen. Hullua. Eikä auta sekään, kun sanotaan että terve sielu terveessä ruumiissa.....<br /><br /> <br /><br />-tervepä terve!<br /><br /><br /><br />Niin, eihän sekään aina aivan niin ole. Sielu on terve ja vallan uudestisyntyneenä tähän kehoon... no terveppä terve sinnekin, kuin vastauksena tuulelle huudellen jatkaa taas ajatuksensa virtaa... uudestisyntyneenä, mutta minne?<br /><br /><br /><br />-kehoon?<br /><br /> <br /><br />Tai kuin jonnekin sfääreihin olisinkin syntynyt uudelleen, mutta minne? Ja missä kehoni menossa parhaillaan....... niinpä taas. Missä menen itse nyt, ja miksi ne eivät olisi vielä yhtä? Jo jonkin aikaa..... asteittaista palautumista takaisin kehotasollekin, ja välillä yllättäen ottaen kuin askeleen taaksepäin, vai vallanko suuren harppauksen suorastaan sinne tehden. Se ja sama sekin. Se työhön palaaminenko sen kuitenkin sai taas aikaiseksi, ja miksi en vain jaksa kehollani olla osa tätä maailmaa oikein enää?<br /><br /> <br /><br />-edelleenkään?<br /><br /> <br /><br />Edelleen..... niinhän sitäkin sanotaan, että kun on hoitanut asiansa kuntoon elämässänsä, on valmis kuolemaan. Ja sellaisessa kohtaa tunnen itse olevani, valmis hyppäämään sen yhden hypyn vielä.<br /><br /><br /><br />-kun aika on<br /><br /><br /><br />Aika on? Eikös se aika jo ole? Kuin ollen sitäkin jo jonkin aikaa ollut, eli ilolla voisin tämän pelin jättää, koska tein sen kaiken mitä pitikin. Mieli on tästä kaikesta hyvä ja pirteä, ja iloinen. Keho kaipaa uutta ilmettä, ja niinhän sitä muutoinkin kun pelejämme pelailemme, niin joku peli on vain niinkin loppuun koluttu jo ettei ole enää syytä jatkaa siinä pelissä. Ja siispä tuntuu yhäkin kuin tässä pelissä ei itselleni olisi sitä jotakin enää...<br /><br /><br /><br />-sinä olet vasta syntynyt tähän peliin, kuin lähtöruudussasi ollen, maltti on valttia siis tässäkin. Kaikki ajallaan, niin sinäkin...... sinun aikasi tulee vielä, luota edelleen<br /><br /><br /><br />Kuten se buddhakin; mietiskeli ja saavutti buddha-tason ja lähti pelistä pois...... uuden pelin tullessa tilalle. Sitä....<br /><br /><br /><br />-oven kynnyksellä olet, rakas kirppuni.... sitä.<br /><br /><br /><br /><br /><br />Kuinka Jumala hylkäsi lopuiltaan. Oli pitkään läsnä kaikessa, ja sitten kuin täysin tyhjään olisikin joutunut, yksin, pieni ihminen. Ja mitä tarkoittaakaan tarkoitus? Tässäkin. Sopimusten päättäminen, tyhjyys vain ympärilläni edelleen. Minne matkani jatkuu?<br /><br /><br /><br />-etkö luotakaan enää?<br /><br /><br /><br />Tarkoituksenako päästä kiinni toisiin ihmisiin sen sijaan että kanava kulkee pystysuorasti ylöspäin, eli laajentumista sinuunkin näin ollen. Sitäkö seuraavaksi? Mutta se on itselleni 'vaikea ' juttu vain yhäkin näemmä, koska ihmisillä on ihmiskuori, eikä olla yhtä -tunne kalvaa mua persoonatasolla, koska on se 'persoonien peli' , vaikka se toisin selitettäisikin. Hyväksymisestä ei tässäkään ole kysymys, vaan siitä mitä haluaa itse enää elämässänsä kokea. Miksi tänne ylimalkaan jäädä, tähän peliin enää? Jokaiselle suotakoon omat kokemuksensa, mutta täytyykö minun niissä vielä olla osallinen, sitä miettii pieni tyttö aina välillä sen kirppunsakin kanssa, vaikka olisikin itse sekin kirppu jo.... ja  kuinka vakuuttelisi elämän tarkoituksesta tytölle, sen pienen ihmisen. Kirppu. <br /><br /><br /><br />-kunhan huomaat jälleen tarkoituksesi, anna itsellesi aikaa. Ja tarkoituksen kaiken kokemasikin, siihenkin saat kyllä ajallaan vastauksen. Luota!<br /><br /><br /><br />Ja tähän jälleen kerran tyytyi tyttö. Luota. Luottihan tyttö, yhä...... tarkoitukseensa. Kuin kevyt jälki, joka jäi soimaan tytön korviin. Kevyttäkin kevyempi jälki.<br /><br /><br /><br /></p><br /><p><br />Hassuja höpöjä turinointia elävästä elämästä. Kirppu.   <br /></p><br /> http://sari.06fr.com/Ensimmainen-blogi-b1/Elamani-tarkoitus-b1-p34.htm Ensimmäinen blogi 2009-04-05T11:16:29Z <p><br /> Muutama kuva tähän reissultamme Bahamalle (Nassau) sekä Yhdysvaltoihin (Orlando). Reissullamme mukana minä ja tyttäreni.<br /><br /> <br /><br />Perheeseeni kuuluvat lisäkseni Annika 13 v ja Liisa 11 v.<a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=1&amp;u=13750188"><br /><br /></a><br /><br /><br /><br />Annika<br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=4&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=4&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />Liisa <br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=7&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=7&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />Minä<br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=29&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=29&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Blue Lagoon ja Annika, Bahama<br /><br /><br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=2&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=2&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />Blue Lagoon ja Liisa, Bahama<br /><br /><br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=13&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=13&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />Maisema partsiltamme, Bahama<br /><br /><br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=12&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=12&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />Jotain.... yläilmoista otettua <br /><br /><br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=14&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=14&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />sekä jotain muutakin<br /><br /><br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=15&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=15&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />ja vielä<br /><br /><br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=17&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=17&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />tämäkin<br /><br /><br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=18&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=18&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />Paradise Island ja Atlantis-hotellia vähän.... (Bahama edelleen)<br /><br /><br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=19&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=19&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />samainen Atlantis mereltä päin, siellä olimme yhden yön kun 'ilmaiseksi' saimme... <br /><br /><br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=20&amp;u=13750188">www.servimg.com/image_preview.php?i=20&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />ja näitä...kin seuranamme ;)<br /><br /><br /><br /><br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=21&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=21&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />...sekä paljon muitakin samanmoisia ja kenties vähän erilaisiakin... <br /><br /><br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=27&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=27&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />mutta tänne sieluni halajaa... palata <br /><br /><br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=22&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=22&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />sieluni maisema; meri ja....<br /><br /><br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=28&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=28&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br /><br /><br />paikkaan kuten tämä<br /><br /><br /><br />seuranani...<br /><br /><br /><br />hmm...<br /><br /><br /><br />kaksi miestä..... <br /><br /><br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=9&amp;u=13750188">www.servimg.com/image_preview.php?i=9&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />namupalat kerrassaan... suukot teille.<br /><br /><br /><br /><br /><br />Ja sitten mun kaksi ihanaa tyttöäni vielä kerran.... ja yks tuttu heppu... mun kamukin<br /><br /><br /><br /><br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=24&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=24&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br /><br /><br />Jos vielä yhden kuvan tähän laittaisin, eli sellaisen jossa olemme kaikki kolme..... ja jollaisen yhden noista kuvista löysinkin sitten.... kun muutoin minä vain lähinnä noista lapsukaisistani laulavaisista otin, tai he maisemakuvia puolestaan.... tai sitten aina jonkun osa kasvoista, kenties korva... ehkäpä jalkakin päässyt mukaan kuvaan..... sellaista. Valokuvaajat.<br /><br /><br /><br />Universal Studiolta otettu kuva<br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=10&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=10&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />Kun aurinko häikäisee liikaa, tarvitsee lasit kans. SEllainenhan minäkin...... piilotellen itseänikin noiden lasienikin taakse ;). <br /><br /><br /><br />SEllainen on siis perheeni. Minä ja kaksi kivaa tyttöstä lisäkseni, joiden kanssa voisin vaikka ulkomailla asua minä..... joku kaunis päivä..... olisihan sekin kivaa..... kyllä.<br /><br /><br /><br />;) <br /><br /><br /><br />Tässä alkajaisiksi jotain, tumpelo yhäkin..... ei ossoo noita kuviakaan liiemmin käsitellä ;)......<br /><br /><br /><br /><br /><br />Ja matka muutoin oli aikamoista sähellystä sitten lopuiltaan, kun paikasta toiseen vaihtelimme..... ja Yhdysvalloissa Universalilla ja Disney Worldissä säpinää totta totisesti, ei kerennyt aika käydä pitkäksi...... mutta onneksi päästiin taas kotia välillä.... ja jäikin vielä paljon seuraavaankin kertaan. Bahamalla sen sijaan rauhallista, ehkäpä täysikin vastakohta loppulomalle sitten. Ja ilmat eivät lopuiltaan olleetkaan sielläkään enää sellaiset 'hyvät'...... ehkäpä hiukka liian aikaisin oli sekin reissu sitten vuodenaikoihin nähden. Mutta kolmeviikkoinen hurahti toisissa merkeissä vaihteeksi. Meksikoon kaipaan seuraavaksi lastenikin kanssa. Kunhan tätä kirjaani kirjoitan ensin ja rahaa siitä kasaan hommailen ;)))))). Että silleen taas. Tai se perintö...... tai....... Paris Hilton huomaa että maailmassa on rahalle menoreikää muuallakin päin.... voipi vaikka autella suomalaisiakin ystäviä jos tuntuu että itselle rahaa olisi liikaa...... no joo.... jutut..<br /><br /> <br /><br />Sitä jakamista vain, ja globaaliakin työntekoa. Sitä vain. Kun voisimme enenevässä määrin jakaa tätä universaaliakin tietämystä ja näkemystä maailmanlaajuisesti, vaikka jokainen kaiken tietäisikin jo.<br /><br /><br /><br />No, eihän nuo julkkikset ainakaan vielä tuohon omaan lähiystäväpiiriini kuulukaan, mutta...... :))). Ja kuitenkin meistäkin samaisia julkkiksia kaikki tyynni. Kun minä oon sinä ja sinä minä. Mitähän tässä höpötellään taas, no joo....  joka tapauksessa <br /></p><br /><br /><br /><p><br />.....hyvää alkavaa viikkoa!<br /><br /><br /><br />HOME SWEET HOME....<br /><br /><br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=25&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=25&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />.... vai oliko se tää....<br /><br /><br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=26&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=26&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />...ehkäpä tämäkin<br /><br /><br /><br /><a href="http://www.servimg.com/image_preview.php?i=30&amp;u=13750188">http://www.servimg.com/image_preview.php?i=30&amp;u=13750188</a><br /><br /><br /><br />HOME.<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /> <br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Sari<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /> <br /><br />  <br /></p><br /> http://sari.06fr.com/Ensimmainen-blogi-b1/Kuvia-b1-p33.htm Ensimmäinen blogi 2009-04-03T19:27:09Z <p><br />Enhän koskaan työpaikkaa hakenut sen silti saaden, kotoa tulivat noutamaan, työntekijän. Tai kutsuen haastatteluun pitkäaikaistyöttömän (mukamas ;) ), ja kappas kummaa, sieltä itseni tänään jo löysin... missä torstaina vasta pyörähtämässä kävin. Kertomassa itsestänikin, ja toinen osapuoli kertoen työstä johon hakivat tekijäänsä. <br /><br /><br /><br />No, jännähän se ensimmäinen päivä töissä olikin, outoa suorastaan tehdä töitä, sillai kuten sen aiemmin ymmärtäneet olemme, työnteonkin. Vielä miettien sitäkin, että sovinko sittenkään.... tai miksi  edes enää miettiä moisiakaan, mennä vain eteenpäin minne tuuli tyttöä yhä kuljettaa. Kuin vaikuttaa kohtaloonsa ei voisikaan..... yhäkään.<br /><br /> <br /><br />Olla oma itsensä, mitä se tarkoittaneekaan milloinkin. Samaista tarkoitustanikin edelleen. Jännää. Ja voin sen sanoakin, olenhan persoona itsekin jo, jos millainen :).<br /><br /><br /><br />Näin lyhykäisesti tunnelmiani työstä. Ja mitä onkaan todellinen työ, hmm. Tai mikä onkaan omanikin se TODELLINEN työ? Siinäkin paikassani, josta jo tänään itseni löysin. Voihan se niinkin olla, etten aivan tavallínen tallaaja sitten sielläkään...... jännää taas. Kun voi vain olla se joka vain on..... <br /></p><br /><br /><br /><p><br />Kivaa siis olla työssä jälleen. Minuna. Odotan tulevaa, kivaa yhteistämme olevaa. Jaettavan mukavaa yhteiseloamme kanssa toistemmekin. <br /><br /><br /><br />Työ, jännä sana..... jännä asia..... kuinka mikä tahansa sitäkin jo ollen. Vaikkapa vain oleminen käy kovin työstä sekin, tai syöminen, ehkäpä nukkuminenkin jo. Ja sitten vielä työ, jota tehdään erikseen työnä. Työ, josta palkka maksetaan, koska teet sen työn jollekin jostakin sovitustakin...... ehkäpä vain puhelimessa höpöttämisestä ihmisten kanssa, tai koneella näpyttelystä..... siispä tästäkin voisin palkkani saada. Näpyttelystä näinkin, sitä ja samaa kaikki tyynni ollen kuitenkin. Kuinka ne erot työn ja työn väliltäkin katoavat, ja huomaakin että onkin tehnyt työtä silloinkin kun sitä ei mukamas olisikaan tehnyt. Aina tavalla tai toisella ollen osana yhteiskuntaammekin, palasena, osasena, joka kortensa kekoon kantaa.<br /></p><br /><br /><br /> http://sari.06fr.com/Ensimmainen-blogi-b1/Ensimmainen-tyopaiva-uudessa-tyossani-b1-p32.htm Ensimmäinen blogi 2009-04-02T18:07:58Z <span><br /><p><br />Luominen, kun minä luon ja sinä luot, ne luovat eli me.<br /><br /><br /><br />Mitä onkaan oikeasti luominen? Luomistako vain jo luomassamme? Niinhän sen aiemminkin näin nähden..... olemmeko siis sen kaiken luoneet jo, mitä nytkin parhaillani luulen luovani eli en oikeasti luokaan enää mitään, mitä ei JO olisi luotu, kun asiat vain tapahtuvat, kuten sen loimme.... ajatuksineen päivineen..... mielenkiintoista, ja olisiko oikeasti näin? Eli en enää luokaan mitään, koska sen jo loin jossakin joskus, ajattomuudessamme. Taas siihen moniulotteiseen palapeliin, ja tähän peliimme muutoin palaten, ja luomiseen. Kuinka jo ajatuksen voimalla luomme, mutta kuka loikaan ajatuksemme jo, eli mistä nekin tulevat loppuviimein? Kuinka tarkoituksenmukaista ajattelemistakin kaikki ajatuksemmekin jo ollen nekin, ja aina näin olleetkin. Juuri oikeanlaiset oikeaan paikkaan ja aikaankin sidotut tavallaan, vaikka välillä jo ihan ilman ajatustakin kulkien ohi senkin samaisen ajan ja paikan. Kunnes taas ajattelenkin jälleen.... mutta mitä ajattelenkaan? Hmm, kun en voisi enää ajatuksiinikaan tahdonvoimalla vaikuttaa..... hassua jälleen kerran, tämä elämä.... <br /><br /><br /><br />-näinkö ajattelet? <br /><br /><br /><br />Näin, eli emme tee näin ollen koskaan virheitä edes ajatuksissammekaan. Vaan aina kässärin mukaista etenemistä milloin mihinkin suuntaan, ja kuitenkin aina jonnekin, vaikka näyttäisi siltäkin ettemme etenisi yhtikäs minnekään. Suuntamme siihen ikuiseen kahdeksikkoon vaikkapa; eli itä, länsi, etelä, pohjoinen, ylös, alas, ulos ja sisään. Ja kaiken kruunaa ympäri mennen ja yhteen tullen, spiraalimme.<br /><br /><br /><br />-sinähän hassuja haastelet<br /><br /><br /><br />Niin, etkö ymmärrä siis? Kuinka numerologisesti jo kaikella on tarkoin varjeltu paikkansa kaikkeudessamme; tässä samaisessa pelissämme jälleen. Ei ole olemassa sattumaa, koska sattumakin on tarkoin harkittu yksityiskohta tiellämme tiettömällä, siinä samaisessa spiraalissamme, jossa pyörimme.<br /><br /><br /><br />-ai<br /><br /><br /><br />Pidätkös pilkkanasi, kamu? <br /><br /><br /><br />-kunhan kiusasin, mutta kerro ihmeessä lisää<br /><br /><br /><br />Eikä ajatustaankaan tarvitse täten edes yrittää muuksi muuttaa, mutta tietenkin jos se käsikirjoitus tämänkin on jo kuin valmiiksi kirjoittanut, niin sitten niitä ajatuksiansakin ihan jo ajatuksenkin voimalla muutellaan sitten niitäkin.... ja sitten taas.... niin, aika aikaa..... <br /><br /><br /><br />-niin?<br /><br /><br /><br /> Kun maali ja lähtö on se ja sama asia sekin. Piruettejansa siinä nollatilassakin pyöritellen. Ensin oli ajatus.... sitten jo näytti häipyneen sekin kuvioista kokonaan kuin poistuen vain palatakseen uudelleen takaisin... ajatus...<br /><br /><br /><br />-ajatus?<br /><br /><br /><br />Ajatus. <br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />---minäkin haluan tulla mukaan kuvioihin, eihän se ole reilu peli jos teitä vain kaksi olisi. Pyhä kolminaisuus; isä, poika ja pyhä henki. Niin, ja muistatkos kun ystäväsi sinullekin kertoili pyhästä kolminaisuudesta: ajatus, tila.. ja niin, mikä olikaan se kolmas?<br /><br /><br /><br />-uudistunein ilmein jo? Kun vain 'se jokin' ohjaa kulkijaa, ain. Sinne jonnekin päin, vaikkapa vain spiraalissammekin pyörien ikuisesti näin..... se yhteinen palettimmekin, jossa jokaisella värillä ja kuviolla tarkoin harkittu paikkansa.... ja aikansa.... okei, tiedän tiedän mitä meinaat seuraavaksi sanoa, sinä, hmm sanoisinko kolmas..<br /><br /><br /><br /><br /><br />---pyörä?<br /><br /><br /><br />-vaikka sekin<br /><br /><br /><br />---ei aikaa eikä paikkaa sitäkään, ja kuitenkin on; tila, ajatus ja.....niin siihenkös me jäimme apupyöränkin kanssa, kuinkas muutoin te pystyssä pysyisitte opetellessanne ajamaan?<br /><br /><br /><br />-me?<br /><br /><br /><br />---te<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Että silleen taas...... hoh hoijakkaa, apupyörät ja pelit.. sekä kaikenmaailman vempeleet, milloin minä ymmärrän tämän kaiken? <br /><br /><br /><br />---kun haluat<br /><br /><br /><br />Mutta minähän haluan, NYT.Mutta sitä ennen ajattelin kuitenkin kammeta tuonne sängyn pohjalle, jossa olisi mukava käpertyä sen oman kultansa kainaloon jälleen vaihteeksi. Mutta paremman puutteessa itseäni lupaan halata, ja hyvänyön suukon antaa.... pitää hyvänä. Kun on kuitenkin hyvä olla näinkin, ja ehkäpä joku kaunis päivä se oma kultanikin, ihanaakin ihanampi, kanssani...niin. Mutta mutta... kuka olikaan tuo kolmas pyörä, ja miksi tahtoi tulla mukaan geimeihin hänkin? Pyhä kolminaisuus, joka jäi askarruttamaan tytön mieltä tällä kertaa. Aina jonkin asian jääden vaivaamaan mieltä pienoisen, mutta minä selvitän senkin, koska tiedän jo.... hmm. kaiken? Päättäväisesti eteenpäin astellen polullansa tällä yhä, tyttö ja kirppunsakin sen. Ja joku...<br /><br /><br /><br />---minä tiedän kaiken, tiedätkö sinä?<br /><br /><br /><br />Ja kuka sinä olet sitten?<br /><br /><br /><br />---se, joka tietää....<br /><br /><br /><br />Ja me muut emme tiedä...kö?<br /><br /><br /><br />---tiedätte, mutta ette muista<br /><br /><br /><br />Ja sinäkö sitten muistaisit?<br /><br /><br /><br />---minä<br /><br /><br /><br />Jos olet kuitenkin minä<br /><br /><br /><br />---olenko?<br /><br /><br /><br />Aih ja voih!<br /><br /><br /><br />-älä välitä...<br /><br /><br /><br />Niin, mutta... ja sitten taas ajattelen sitä merenrantaa, ja kivaa olemista sielläkin. Merenrannalla, sen turkoosin. Kaikenlaista puurtamista ja hyvää ruokaa..... sekä kenties sitäkin parempaa seuraa seuranain, kun ajatus vie mukanaan pitäen otteessansa kuitenkin, kunnes taas vaihtuu kuin joksikin muuksi sekin, ollen samaista ajatusta kaikki tyynni, kuitenkin.... Ensin oli.... ja sitten oli... virraten ja mukaansakin temmaten, kuin kiemurtelevaa jokea pitkin kulkien, haarautuen ja hairahtuenkin aina välillä jonnekin uudeltakin näyttävään mutkaan kenties... <br /><br /><br /><br />---suorista mutkasi, ei ole mutkia, näetkös?<br /><br /><br /><br />-on ja ei, hihii<br /><br /><br /><br />Hihii teillekin, mutta...<br /><br /><br /><br />Ja sitten taas ei voi oikein ajatella enää mitään, tyhjenee pää... kunnes taas jatkaan pelejänsä, mielikin. Sik sakkia elämän vuoristoradalla, se samainen mieli pyörien. Jokohan taas humaltui kerran, jos toisenkin. Ja pää tuntuu ontolta jälleen, yhden uuden humalan jälkeen. Eikä taju lähtenyt vieläkään, vai lähtikö sittenkin... onhan meitäkin jo se kolme. Hui hai, ja kuka puhuu nyt?<br /><br /><br /><br />---minä<br /><br /><br /><br />-eipäs kun minä<br /><br /><br /><br />Minäpäs!<br /><br /><br /><br />---suorista mutkasi, niin näet senkin kuka puhuu nyt<br /><br /><br /><br />Liian humalassa suoristaakseni mutkiani, ja taas huips... kaartui kivasti tuonne vasemmalle.... eikun oikealle, ja sitten taas...<br /><br /><br /><br />---miestäkö vailla?<br /><br /><br /><br />Täh?<br /><br /><br /><br />---no tarkoituksenihan oli sanoa, että meistäkö humalluit, mutta humalasi tuntui tarttuvan jo sanoihinikin.... siispä kysyn uudelleen miestäkö?<br /><br /><br /><br />Teistäpä hyvinkin.<br /><br /><br /><br />-täh?<br /><br /><br /><br />Otan otan, odotahan kunhan kaarrun tuonne oikealle jälleen... niin otan teistä, siis meistä taas selvää. Huips. Nyt pökerryin....<br /><br /><br /><br />-pökerryit?<br /><br /><br /><br />Jonnekin ainakin tulla tupsahdin jälleen, ajatuksiini uusiin... mutta sitä merenrantaa ajattelen usein siellä ajatuksissani uusissakin. <br /><br /><br /><br />-kuinka ajatus voi olla uusi, jos se on luotu jo?<br /><br /><br /><br />Luotuna sekin, että on uusi ajatus, dorka! Ja jatkaa.... <br /><br />Sieluni maisema, joka piirtyy mietteisiinikin tuon tuosta, ja kuinka kaunis se maisema on.... onni onnettomuuden. Onnea vain. Puhdasta olemista puhtaimmillaan ja sielu vapaana kaikesta laulaen elämälle sonettiaan, tunnetta vapauden, täydellisen onnellisuuden. Ikuisen ja kevyen. Ja siellä poikakin pippeleineen alasti juoksentemassa, rannalla. Sellainen kaipuuniko on? <br /><br /><br /><br />-alasti? Katsos tyttöä....<br /><br /><br /><br />Mutta alastomuushan on aivan luonnollista, miksi siitä ei voisi tai saisi jotenkin puhua ilman että siihen puututaan tavalla tai toisella?<br /><br /><br /><br />-saa ja saat, odotahan vain<br /><br /><br /><br />Saan, mitä?<br /><br /><br /><br />-odota...<br /><br /><br /><br />Mysteriet, sellaisen minä ainakin sain elämällä elämääni näin. Miksi se mysteeri ei vielä ratkennutkaan?<br /><br /><br /><br />---ratkesi, muttet sitä vielä näe. Näetkös?<br /><br /><br /><br />Sokea, ja aistit kuitenkin niin valppaina eteenpäin tallustellen. Näenkö mitä? Enkö siis näe jotakin? Ja miksi en näkisi jotakin? Siksikö, koska en sitä vielä muista?<br /><br /><br /><br />-elä humallu liikaa, muisti männöö...<br /><br /><br /><br />Minä humallun teistä, ja pökerryinkin jo suorastaan!<br /><br /><br /><br />---kiva<br /><br /><br /><br />Ja jatkaa taas.... tyttö alasti poikaa vastassa, sellainenhan se - kaipuuni, pohjimmiltaan. Kaksi viatonta kohtaavat toisensa iloissaan jälleennäkemisestään. Hymy kasvoillaan, pippelikin iloisesti mukana juosten kiiruhtaessaan tytön luo, ja tytön rinnat niin paljaina luokseen kutsuen nekin, terhakat nännit törröllään kuin huulensa konsanaan. Ja ikuinen kesä odottaa tulijaansa siellä jossakin sekin. Juhannus. Voi pojjaat.<br /><br /><br /><br />Ja teeveessä Miina Äkkijyrkkä, räväkkä täti,,, ja hauska. Kuinka meitä taiteilijoita elämän löytyykään jo joka lähtöönkin jo. Andyn seurana siellä Marian vieraina. Persoonat. <br /><br /><br /><br />Mitäs me......<br /><br /><br /><br />pojjaat ja tyttäret.<br /><br /><br /><br />Pojat tykkää tytöistä ja tytöt pojista. Kiva juttu. Elämän leikki.... tai liekkinä Elämän. Tuli, joka kahta...alla polttaa. Ja kohta sitä kolmattakin; Isä, poika ja pyhä henki. Äiti, isä ja tyttö/poika. Mutta mikä olikaan se kolmas? Ajatus, tila ja.....<br /><br /><br /><br />Tiedätkö sinä? <br /></p><br /><br /><br /><p><br />---tiedän, mutta etkö sinä tiedä?<br /><br /><br /><br />-tiedän, mutta eikö Hän muista?<br /><br /><br /><br />Ai minäkö en muistaisi tai tietäisi..... mutta muistanko? Miksi muistini pätkii? Enhän edes juonut humaltuakseni.<br /><br /><br /><br />---joit, mutta et muista sitäkään<br /><br /><br /><br />Voi mieli parkaani, argh! Mitä minä siis joinkaan?<br /><br /><br /><br />---elämän elävästä lähteestä, rakas tyttäreni, siitä humallut ja humalluit sinä, ja sitten pökerryitkin.<br /><br /><br /><br />Minä!<br /><br /><br /><br />---sinä<br /><br /><br /><br />Miksi pyhä kolminaisuus erottelisi minut sinusta, en ymmärrä nyt.<br /><br /><br /><br />---ei se erota, sinä erotat... <br /><br /><br /><br />Minä tarkoitin erottelisi<br /><br /><br /><br />---ja minä erottamista<br /><br /><br /><br />Erottelenko minä siis nyt erottelemalla erottamisen ja erottelemisen?<br /><br /><br /><br />---erotat<br /><br /><br /><br />Hui hai, mieliparkaani yhä.... kuka oikeasti olet?<br /><br /><br /><br />---se kolmas<br /><br /><br /><br />Ajatus, tila ja..... sitäkö tarkoitat?<br /><br /><br /><br />---sitäkin<br /><br /><br /><br />Jumala?<br /><br /><br /><br />---selom<br /><br /><br /><br />???<br /><br /><br /><br />---selom<br /><br /><br /><br />Mitä tarkoittaa selom?<br /><br /><br /><br />---S niinkuin.. no jaa, Eeva, Luoja..... OM.<br /><br /><br /><br />Olenko, tai oletko?<br /><br /><br /><br />---olet ja olen<br /><br /><br /><br />-hei, mitäs täällä hassutellaan, sanaleikkejäkö? Minäkin haluan osallistua.<br /><br /><br /><br />---tapahtukoon sinun tahtosi<br /><br /><br /><br />-niin, mikä on minun tahtoni? Eihän minulla ole tahtoa oikeasti? Vai onko?<br /><br /><br /><br />---tahtosi on tahtosi<br /><br /><br /><br />Minulla siis on oma tahto?<br /><br /><br /><br />-eikun minulla<br /><br /><br /><br />---tahtoni<br /><br /><br /><br />Hullua nyt jo suorastaan, ja onkohan meitä Eevojakin jo kuinkakin paljon täällä maan päällä?<br /><br /><br /><br />---on<br /><br /><br /><br />Ai paljon<br /><br /><br /><br />---paljon<br /><br /><br /><br />Kiitos.<br /><br /><br /><br /><br /><br />Dodii..... semmottii. Tätä räätälöin taas....<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />  <br /></p><br /></span><br /> http://sari.06fr.com/Ensimmainen-blogi-b1/Luominen-b1-p31.htm Ensimmäinen blogi 2009-04-01T12:52:45Z <div id="div_customCSS"><br />Album : Every Kind Of Mood <br /><br /><br /><br /><br /><br />She only smiles<br /><br />He only tells her<br /><br />that she's the <a href="http://www.lyricsdownload.com/randy-crawford-almaz-lyrics.html#" target="_top" onclick="adlinkMouseClick(event,this,0);"><font color="#ffa500" style="font-weight: 700; font-size: 11px; color: orange! important; font-family: Arial, sans-serif; position: static"><span class="kLink" style="font-weight: 700; font-size: 11px; color: orange! important; font-family: Arial, sans-serif; position: relative">flowers</span></font></a>, the wind and spring<br /><br />In all her splendor sweetly surrendering<br /><br />The <a href="http://www.lyricsdownload.com/randy-crawford-almaz-lyrics.html#" target="_top" onclick="adlinkMouseClick(event,this,1);"><font color="#ffa500" style="font-weight: 700; font-size: 11px; color: orange! important; font-family: Arial, sans-serif; position: static"><span class="kLink" style="font-weight: 700; font-size: 11px; color: orange! important; font-family: Arial, sans-serif; position: relative">love</span></font></a> that innocence brings<br /><br /><br /><br />**<br /><br />Almaz, pure and simple<br /><br />Born in a world where <a href="http://www.lyricsdownload.com/randy-crawford-almaz-lyrics.html#" target="_top" onclick="adlinkMouseClick(event,this,2);"><font color="#ffa500" style="font-weight: 700; font-size: 11px; color: orange! important; font-family: Arial, sans-serif; position: static"><span class="kLink" style="font-weight: 700; font-size: 11px; color: orange! important; font-family: Arial, sans-serif; position: relative">love</span></font></a> survives<br /><br />Now men will want her<br /><br />'Cause life don't haunt her<br /><br />Almaz, You lucky lucky thing<br /><br /><br /><br />Now I watch closely<br /><br />And I watch wholly<br /><br />I can't imagine love so rare<br /><br />She's young and tender<br /><br />But will life bend her<br /><br />I look around is she everywhere<br /><br /><br /><br />** repeat<br /><br /><br /><br />He throws her kisses<br /><br />She <a href="http://www.lyricsdownload.com/randy-crawford-almaz-lyrics.html#" target="_top" onclick="adlinkMouseClick(event,this,3);"><font color="#ffa500" style="font-weight: 700; font-size: 11px; color: orange! important; font-family: Arial, sans-serif; position: static"><span class="kLink" style="font-weight: 700; font-size: 11px; color: orange! important; font-family: Arial, sans-serif; position: relative">shares</span></font></a> his wishes<br /><br />I'm sure he's keen without a doubt<br /><br />With love so captive<br /><br />So solely captive<br /><br />I ask if I could play the part<br /><br /><br /><br />** repeat<br /><br /><br /><br />Almaz, You lucky lucky thing<br /><br />Almaz, You lucky lucky thing<br /><br /><br /><br /><a href="http://www.youtube.com/watch?v=YbcotRvcv5U&amp;feature=related">http://www.youtube.com/watch?v=YbcotRvcv5U&amp;feature=related</a><br /></div><br /> http://sari.06fr.com/Ensimmainen-blogi-b1/Almaz-b1-p30.htm Ensimmäinen blogi 2009-03-22T12:52:26Z Mitä Jumala on minulle tästä hiukan seuraavaksi.<br /><br /><br /><br />Jumala on minulle kaikkeus, joka syntyi hetkellä Nyt niin että aika synnytettiin samalla ikuisuudessa. Lainalaisuuksiemmekin aikakausi, jossa ymmärtämällä ihmistä kaikessa moniulotteisuudessaankin ymmärrämme Jumalaa samoin. Olemmehan Jumala..... osanen, kuitenkin yksi ja sama. Kun Jumala laajenee laajenee myös ihminen kaikkine osa-alueinensa samoin. Ja mitä tapahtuukaan silloinkin kun kaikkeus katoaa? Ajanlaskustammekin hyppäämistä uuteen ajanlaskuumme ajattomuudessa. Kuin siemen, josta ns. alkuräjähdyksessä (= orgasmi, jossa Jumalamme siitettiin) alkoi yhtymisen kautta kasvamaan ja laajenenemaan myös ns. kutsuttu Jumalamme. Eli kun Jumala ensin laajenee, laajenee myös maailmankaikkeutemme, ja kun Jumalamme on jälleen supistumisvaiheessa, näyttää koko maailmankaikkeutemmekin kuin katoavan konsanaan, lopuiltaan. Kun kaksinaisuuden raamimme päättyvät, toisen pelin tullessa tilalle. Ja samoin kuten ihmisenkin nämä kerrostumat ja moniulotteisuus, niin samoin Jumalamme on ja ei myös tälläkin pelikentällämme. Jatkumo, jota ei voida pysäyttää edes pysäytettäessa. Liike.<br /><br /><br /><br />Yksi elämäkin, joka sisältää äärettömästi elämiä; erilaisiakin. Yksi Jumala, joka sisältää suunnattomasti Jumalia; erilaisiakin. Lopuiltaan ollen se ja sama kuitenkin.... kun maailmankaikkeutemme katoaa. Syntyykö Jumala silloin uudelleen? Sairastuneet solunsa kehossansa uudelleen täysin terveiksi. Harhan maailman väistyttyä lopullisesti, kun heräämme totuuteen. Ja huomaammekin ettei muuta koskaan ole ollutkaan, kuin totuus. Totuus aina jostakin. Totuutenakin totuudessa. <br /><br /><br /><br />Ja mikä onkaan puhdas totuus. Kaikki mitä on koskaan ollutkaan ja tulee olemaan, emme tee virheitä koskaan.... koska virhekin aina jostakin on puhdas totuus jostakin muultakin näyttävästi, siitä samasta asiasta vain toiselta kantiltakin katsottuna. Tähän esimerkkinä ns. elämiemme kierrosta elämissä; kuinka valhe näyttäytyy olemassa olevalta sekin, vaikka on vain aina ja ainoastaan totuus jostakin joskus olleestakin, ja tulevasta hetkellä nyt. Kun sielu näyttääkin kertovan ristiriitaista tarinaa suhteessa fyysisyyteemme (ego, maallinen persoona.... ja mitä tälläkin termillä haluamme kukin ymmärtääkään). Kun kaksinaisuudessa jokainen sanakin jo luo kaksinaisuutta edelleen, ennenkuin pystyy näkemään senkin tarkoituksenmukaisuuden. Niin, mikä sekin milloinkin lieneekään, tässäkin kirjoituksessani. Mielihän ei enää tätäkään kirjoita vaan joko hyppäsinkin itse mustasta aukosta kaikkeutemme ulottumattomiin, ja löysin puhtaan totuuden. Totuuden, josta sanoin ei voi kenellekään kertoa, totuuden jonka voi vain ja ainoastaan kokemalla jotakin 'elämää suurempaa' ymmärtää? Niin, ja spekulointiahan se tämäkin samoin, kuinka sen itse ymmärrän Itsessänikin. Naurua.<br /><br /><br /><br />Harhankin ja totuuden kaunista vuoropuhelua, kun harha katoaa. Ottaen syleilyynsä totuuden, kunnes muuttuu totuudeksi itsessään. Harha. Se auringon lasku ja nousu, eihän sekään..... sitä.<br /><br />.<br /><br />.<br /><br />.<br /><br />.<br /><br />.<br /><br /><br /><br />Nyt ylös ulos ja lenkille, kun on niin kaunis sanoisinko vallan jos keväinen sääkin tuolla ulkona. Ja siihen pieni kirppu heräsikin jälleen, ihanaan ja aurinkoiseen säähän ja nyt myös ulkona näin ollen. Minun uskoni elämään kantaa jälleen, ihanaa; tuumaili kirppu nyt. Mutta palaten hetkiseksi vielä elokuvaansa jonka juurikin katsoi, katkelmia siitä kertaillen hetkisen ennenkuin lähti etsimään luistimiaan ullakolta, niitä luistimiaan, joilla kirppu oli luistellut halki elämänsä, sen maalliseksikin kutsutun. Kun on niin kaunis iltakin tulossa, ja vallan mainio sää ulkona odottaen kuin sulhanen morsiantaan saapuvaksi.... niin olihan siinäkin elokuvassa juoni jos vallan minkinmoinen jo; oli muumio joka heräsi jälleen kahdentuhannen vuoden päästä uudelleen eloon, henkiin. Muumio, joka tappoi naisen rakastaman miehen silloin kaksituhatta vuotta sitten, koska halusi ja hamusi itselleen kuolemattomuutta, ja valtaa kuolemattomuudellaan, ja yrittipä vielä tappaa naisenkin miehen jälkeen jo tuolloin samaiseen aikaan, onnistumatta siinä kuitenkaan. Ja näin saikin itse kirouksen langetettavan päällensä, joka tuhosi ja tappoi tämänkin keisarin armeijoineen maan rakoon - tuolloin. Mutta tapahtuipa kaksituhatta vuotta myöhemmin; herätettiin keisari -muumio jälleen henkiin, vain tappaaksemme senkin uudelleen. Oli se sama nainenkin saanut kuolemattomuuden itselleen, ja oli elänyt tuon kaiken kaksituhatta vuotta odotellen tätä päivää saapuvaksi uudelleen. Sama nainen, jonka mies tuolloin kaksituhatta vuotta sitten tapettiin ja sama nainen jolle mies oli kerennyt siittää ihanaakin ihanemman tyttölapsen ennen kuolemaansa. Isänsä tytär, joka äitinsäkin kanssa vartioi muumion hautaa kaikki nämä vuodet. Varjellen salaisuutta muulta maailmalta. <br /><br /><br /><br />Vuodet kuluivat, mutta äiti ja tytär eivät vanhenneet, vartioivathan he edelleenkin samaisen ikuisen kuolemattomuuden salaisuutta. Oli sydän puhdas.<br /><br /><br /><br />Ja ullakolla oli pimeääkin pimeämpää, missä ihmeessä ne luistimet taas olivatkaan, ja taskulamppukin jäi jonnekin kaukaisuuteen. Ei nähnyt nyt kirppu oikein mitään, eikä ollut silloin joskus laittanut valoja ullakolle, kun niitä ei tiennyt siellä tarvittavan laisinkaan. Mutta nyt oli pimeääkin pimeämpää jälleen, eikä ullakon ikkunastakaan kajastanut valonsäteitä, kuin pieni pilkahdus katulampusta tien toiselta puolen, mutta eihän se valo taaskaan riittänyt, ainakaan likinäköiselle kirpulle. Mutta enhän minä ole likinäköinen, tuumi kirppu nyt. Miksi en siis näe? Täytyy jatkaa elokuvansa katselua, josko sekin asia sitten selkiytyisi paremmin. Ja näkökykykin palaisi entiselleen. Tai kenties taskulamppukin jopa löytyisi. Eihän tässä ole enää mitään..........<br /><br /><br /><br />Tapahtuipa sitten päivänä eräänä kun tietämätön tutkijapoika löysi jo unohdetun haudan, ja kuinkas ollakaan oli salajuoni hänellekin asetettuna jo valmiina. Saivat yhteistuumin sitten poika, pojan äiti ja isänsä, jotka myös kuin taikaiskusta löysivät tiensä tarinaan, herätettyä muumion uudelleen henkiin, vaikkakin teon takana eivät he varsinaisesti enää olleetkaan, vaan sydämet jotka likaa yhä kantoivat. Miten voi sydämessä olla likaa, kirpun mielestä se ei pitänyt laisinkaan enää paikkaansa, mutta jatkoi siitäkin huolimatta juonen tunnustelua itsessään, tuntuisiko tarina tutulta laisinkaan. Tuntuihan se, ja vain vain puhdassydäminen voi kirouksen kumota elokuvassakin, ja siksi olivat he (äiti, isä ja poika) uhrattuna juoneen mukaan; puhdassydäminen perhe, pyhä kolminaisuus. Kirppua jo suorastaan ahdisti nyt, elämän elokuva, miksi sen täytyikään näin mennä. Mumisten jotakin tarkoituksenmukaisuudesta palasi takaisin keisarin valtaan ja mahtiin.<br /><br /><br /><br />Keisariin (muumio), joka herättyäänkin hamusi itsellensä takaisin kuolemattomuutta ja kaiken halllitsemista, valtaansa orjuuttamista jälleen. Ei ollut keisari noilta ajoilta miksikään muuttunut, sama vanha vihollinen, joka kaiken tuhosi armeijoineen mitä tielle sattui tulemaan. Mutta äiti ja tytär veivät tarinassa tässäkin voiton lopuiltaan puhtaudellaan, sydämellä joka teki aina oikein. Viaton. Äidinkin luopuessa kuolemattomuudestaan, jonka myös tytär joutui lupaamaan mahdollistaakseen kuolleiden henkiinheräämisen jälleen, ja ehkäpä oli myös toinenkin ajatus tytön päässä nyt. Olihan hän rakastunut poikaan, kuolevaan, jonka kanssa halusi jakaa elämänsä. Ja kuinka jakaa elämänsä kuolematon kuolevan kanssa, eihän sekään niin olisi mennyt, niinpä ei tyttö ollut murheissaan ollenkaan uhrauksesta, vaan iloinen myös kuolleiden puolesta. Kuolleiden, jotka vääryyksiä kohdanneet olivat aiemminkin keisarin mahdin alaisuudessa, valmistautuessaan uuteen taisteluun pahuutta vastaan, kuten äitikin, se joka oli elänyt jo tuolloin kaksituhatta vuotta sitten. JA niinhän siinä sitten kävikin, että kuoli äitikin (äitimaamme) taistelussa samaista keisaria vastaan, mutta sai samalla itsellensä napattua tikarin keisarin vyötäisiltä, jolla keisarin tappaminen mahdollistui; oli vain pistettävä tikarilla sydämeen, ja se olisi senkin keisarin loppu se.....<br /><br /> <br /><br />Auts, näinhän muisti jälleen pieni kirppu kivun poikasen itsessäänkin, kun oli saanut sen samaisen tikarin sydämeen. Oi joi, kuinka se silloin sattuikaan, mutta jatkoi elokuvansa katselua tietäen että harhaa oli vain kaikki. Kun harhastakin tuli lopuiltaan kirpulle totuus, totuus elämänsä tarkoituksenmukaisuudesta; tehtävästä, joka kirpulle oli langetettu suuressa arvonnassako? Ei, tätä ei kirppu kuitenkaan vielä jaksanut ymmärtää; arvontaa. Heittääkö Jumala siis arpaa? Voisiko se olla totuus jostakin. Ei ei, ei jaksa kirppu miettiä moisia. Olkoonkin, vaikka kirpulle ei ole olemassa..... hmm. Arvontaa sellaisena kuin sen ymmärrämmekään..... vaan kuten elokuvassa konsanaan, joku saa tietyn roolin jonkun toisen tyytyessä ehkäpä toisenlaiseen rooliin sitten.... hmm, siltikin jäi kirppu miettimään tätäkin asiaa..... elokuvana elokuvassa.<br /><br /><br /><br />Niinpä poika ja isä, jotka liittyivät äidin ja tyttären kanssa samalle puolelle taistelemaan pahuutta vastaan onnistuivat viimein lyömään tikarilla suuren vastustajansa, jollainen oli vain yksi maailmassa, viimeinen keisari valtavine voimineen ja mahtineen, kuolemaan. Tikari näin mahdollisti kuolemattomankin kuoleman, kun sillä sydämen oikein osasi lävistää. Taistelu oli rajua ja huiman voiman omaava keisari näytti jo vievän voiton koko potista, ja olipa jo tikarikin katkennut kahtia samaisen taistelun tiimellyksessä. Mutta ei, ei ollutkaan taistelu vielä ohitse, ja niinpä rohkea isä ja poika saivat viimein ongittua itselleen toinen tikarin toisen puoliskon ja toinen toisen iskien sillä suoraan keisarin sydämeen. Isä etupuolelta ja samanaikaisesti poika takaa päin näin tehden. Mennyt ja tuleva hetkellä Nyt, kun sydän kuoli, se paatuneimmista paatuneinkin. Oih, olinko se minä mietti kirppu nyt, mutta tiesi ettei ollutkaan koskaan eikä missään ollutkaan itse kirppu, vaan lisko vain joka ristiinnaulittin, ja harha näin kumottiin.... tai niin ainakin kirppu jo asian uskoi. Kuinka harha kumottiinkaan, ja lisko oli ikuisesti poissa. Nyt. Ja kuka olikaan keisari, ja kuka oli äiti.... olihan toinenkin äiti tarinassa tässä, isä ja poika.... sekä tytär toiselle äidille kuuluva, jonka mies tapettiin silloin kaksituhatta vuotta sitten. <br /><br /><br /><br />Olipa se varsin opettavainen elokuva mietti kirppu nyt, mutta menikö se aivan niinkään. Lopuiltaan. Minkäköhän elokuvan kirppu tällä kertaa olikaan nähnyt, mutta ei jäänyt miettimään turhia, vaan palasi ajatuksissaan maan pinnalle jälleen ja ullakolle, jossa ei nähnyt enää nenäänsä pidemmälle. Mutta luistimet siitäkin huolimatta löysivät oikeaan osoitteeseen; kirpun pikku kätösiin, kun käsikopelolla niitä etsi. Vihdoin ja viimein, kivaa!<br /><br /><br /><br />Ja kuinka ihanalta totuuteen herääminen pitkän ajan jälkeen tuntuikaan kirpusta, kun aurinko siivitti kulkuaan hymyillen kauniisti, punaisine poskineen ja silmäniskuineen. Pienelle kirpulle. Nyt. olihan sekin harha tullut todeksi jälleen. Tarina tytöstä ja pojasta ja heidän välisestä rakkaudestaan.<br /><br /><br /><br />Jatkuu tarina..... aina jossakin.... kirjoitan tarinaa kahtaalla parhaillani  <br /> http://sari.06fr.com/Ensimmainen-blogi-b1/Jumala-b1-p29.htm Ensimmäinen blogi 2009-02-16T20:37:43Z <p><br />Elottoman ja elollisen vuoropuhelu... vaikka niitäkään ei voisi enää toisistansa erotella. Kaksoset; mies ja nainen. Täydelliset toistensa kopiot ja samalla myös vastakappaleet, ne vastavoimatkin näin. Toisen edustaen peilipinnan miinuspuolta ja toisen plussaa, ollen kuitenkin vain kappaleita, joille moniulotteisesti peilaten saamme Yhden yhteisen nimittäjän; Yksi ja sama, kokonainen. Kuten kaksoisliekki itsessä jo, ollen lopuiltaan se Yksi ja kokonainen. Samaa. Mies ja nainen. Ulkoinen ja sisäinenkin. Vertaukuvallisesti naiseuden edustavan henkisyyttämmekin, ja miehisyyden ollen fyysinen olemuspuolemmekin, ja näissäkin kerrostumiamme loputtomasti. Kun mies onkin nainen ja nainen mies (nämä monet elämämme jo). <br /><br /><br /><br />Kun heitämme kaksi elollista osatekijää toisiansa kohden, mitä tapahtuu? Ja vuorostaan kahden ns. elottoman esineen (samaisen osatekijän) vuorovaikutus, millaisena sen näkisin. Tästä hiukan jotakin, tuoden mukanaan kerroksellisuutta ja sitä samaista moniulotteisuutta josta kaikkialla kovin höpötän, minäkin muiden muuassa. Kun kylläkin tarkoittaa sitä eitä ja ei kyllää. Samaista itsensäkin kanssa vuoropuhelua. Me Hän.<br /><br /><br /><br />Voisimme kenties ajatella 'ruumiimme' olevan eloton, kunnes siihen syntyy elämän kipinä. Vain vaatekappale, jonka yllemme puemme saapuessamme maailmaan. Ja puolestaan elollisen osatekijämme löytyessä kerrostumistamme syvemmistäkin kenties. Sieltä, jossa energia on läpäisevämpää kuin pintakerrostumissamme. Tiheyden siis muuttuessa oleellisesti vain matkalla, kunnes uloimmastakin kerroksesta tulee samaa tiheyttä kuin sisemmissäkin jo on. Vaikka tiheänkin näkisimme ei-tiheänä ja päinkinvastoin..... laajeneminen kaiken läpäiseväksi energiaksi... aina tätäkin aste asteelta, kunnes palaat tässäkin, mutta minne? Voiko puhua taantumasta, vai olemista uudessa tiheydessänsä vain, ja aina vaan läpäisevämmässä? Viimeisin jokaisen meidänkin yhteinen elämä ollen kaksinaisuudessammekin jo aivan kaiken läpäisevää aivan jokaisella tasolla jo.......... se täydellinen kaksonen, kaksoisliekki niin itsessä kuin 'ulkopuolellammekin' näin ollen, joka onkin samoin myös se täydellinen vastakappale, johon ankkuroitua. Ja elotonkin on aina sitä elollista lopuiltaan, ja kaikesta huolimatta. Jatkan. <br /><br /><br /><br />Kaiken iänikuinen paradoksi kaksinaisuudessa. Sanatkin.<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Kun kaksi elotonta esinettä kohtaavat kuinka käy juurikin magnetismin? On teoria, jonka mukaan vetävä voima ei ole se voima joka liikuttaa kappaleita toisiaan kohden, vaan työntyvä voima. Voihan se niin olla, mutta samalla puhuisin myös tällaisen kahden elollisen välisen vuorovaikutuksen magnetismista. Kuinka se puolestaan toimisi sitten? Kun atomia verrataan sielun toimintaan, kuinka nämä voimat tällöin toimivatkaan? Jos liikerata on atomilla sellainen, jossa työntövoima saa atomit liikkumaan toisiansa kohden, niin millaisen nopeuden kaksi sielua tarvitsee kääntääkseen liikeradan työntävästä vetäväksi? Kuin peilikuvana vain ollen nekin toisillensa. Magneetin kaksi puolta; negatiivinen ja positiivinen. Tai gravitaatio, jos se tottelee lainalaisuudessa 'ei olemassa olevaa' tavallaan 3 D ulottuvuudessa, niin kuinka sen 5 D ulottuvuus toimiikaan tällöin? Minulle gravitaatio edustaa sanoja Isä, poika ja Pyhä henki samoin kuin muuallakin nämä samat lainalaisuutemme toimivat. Eli gravitaatio ei ole yksi voima, vaan voima, jossa on kolme erilaistakin ulottuvuutta. Tässä on myös otettava huomioon nopeustekijät, koska 5 D ulottuvuudessa ei ole aikaa eikä paikkaa, ainoastaan nyt-hetki. Eli oleminen kaikkialla samanaikaisesti, kun ns. valonnopeus on ylitetty. Eli yhdistäisin vetävän ja työtävän voiman yhdeksi ja samaksi voimaksi nekin.... kaksinaisuuden kahdet kasvotkin sen, kun kaksinaisuuden tuolla puolen ei voida enää puhua oikein kummastakaan enää, koska valo on jo ohitettu..... mutta jotenkin tätä kerroksellisuutta. Kun samanaikaisesti fyysinen kehomme toimii hylkivänä elementtinä toiselle fyysiselle keholle, niin kuitenkin sieluntasolla on toiminnassa magnetismi toiseenkin suuntaan. Kuinka sielu vetää sielua puoleensa eri tasolla. Karmallisuudenkin monet kiemurat, joissa kaikki osatekijänsä eivät aina menekään yksi yhteen, vaikka juuri näin lopuiltaan aina mennen nekin! Eli näinkin kerrottuna muodostavat tavallaan kuin ympyrän, tai kierteen... spiraalin, vastusten toimiessa ympyrän mahdollistajana näin ollen, joka hidastaa kuviota. Muutoinhan kaikki olisi vain samassa paikassa ja samassa hetkessä ilman kuvion tuomaa liikettä. Kuten seksuaalisuutemme ja yhtymisemme ympyränäkin näin nähtynä. Ja vieläpä sellainen seikka kuin miksi sitten työntyvä voima ei toimisi kuin vain tiettyihin tahoihin (tai vaikka tiheyksiin), muiden tiheyksien toimien neutraalina näin ollen. Eli esimerkiksi kahden sielun (ihmisen) välinen vetovoima. Pelkkää työntävää voimaako sen, vai todellinen vetovoima? :) Kun sielu työntää ihmistä toistaan kohden.... niin voihan sen näinkin halutessaan nähdä ;). Ja kaksinaisuuden tuolla puolen pääsemmekö vihdoinkin tähän pyhään kolminaisuuteen, ja sen 'lainalaisuuksiin'?  <br /></p><br /><p><br /><br /><br />Mikä saa puolestaan osatekijän hajoamaan kahdeksi (vrt syntymä), fissio. Kun ensin tapahtuu fuusio, jonka seurauksena kaksi osatekijää tulee ensin yhdeksi muodostaenkin kolmannen, mutta niin että sen jakaa toinen osatekijä tullenkin sen kanssa kahdeksi yhdessä, kunnes syntymän kautta ns. fissio tapahtuukin sitten (naurua!). Kuinka kaikki kaksinaisuudessamme jo perustuvat tähän periaatteeseen; fuusio ja fissio..... ja reaktioiden monimuotoisuus valtavaa. Isä, poika ja pyhä henki. Kuinka vähän loppujen lopuksi fyysisin aistein pystymme hahmottamaan tätäkin monimuotoisuutta, kuinka liike jatkaa koko ajan kulkuaa pysähtymättä koskaan. Soluja kuolee, uusia syntyy; yhdistyminen ja hajoaminen aina joksikin muuksikin, ja taas yhdistyminen... ja hajoaminen.... loputtomasti, ja kuinka moniulotteisesti sitä tapahtuu joka suuntaankin jo koko ajan.  Atomitasolla sama ilmiö.... kaikkialla kaksinaisuutemme pelikentällä. Reaktioista ja niiden muodostumisista pystymme kalibroimalla laitteemme oikeille taajuuksille kertomaan jotakin ensin tiedettyämme mitä etsimme ja millaista taajuutta siihen tarvitsemmekaan. Eli kuinka lastenkengissä tiede vielä tänä päivänä on? Kuinka kokemuksien kautta oletusarvommekin saavat uudet ulottuvuutensa aina nekin. Raja-arvojenkin muokkautuessa uuteen uskoonsa uskomattomaan (heh). Mistä mitäkin vain tarkastelemme, millaisin laittein kenties, ja millaisin aistein omaten itse. Kuin laatikossa oloa; ihmisen viisi perusaistia. Niin puhuisin viidestä perusaistista koskapa todistetusti jo ihmisillä toimii ainakin jo kuudeskin aisti. Aisti joka hahmottaa maailmaamme eri perspektiivistä käsin; ns. 5 D -ulottuvuus. Kuinka paljon siis onkaan viiden aistin tavoittamattomissa  tietoa, jota tutkimme vasta, ja yritämme hitaan ajatusprosessimme kautta ymmärtää. Ja jatkuvalla jatkumolla minne saakka aistimmekin ovat valmiita avautumaan; onko meillä seitsemäskin aisti ja kahdeksas jne? Aistit, jotka toimivat kuin kalibroidut laitteet konsanaan, kertoen energioiden liikeradoista, koostumuksistakin kenties jne. Onko tämä siis vain spekulointia, vai totta? Totta ainakin minulle, kun kaksinaisuudessa on aina totta sen toinenkin puoli ;), tämä samainen aurinko/maapallon kiertomme ja aikaulottuvuuskin. Jos emme tietäisi kuinka tämäkin liikeratamme toimii, voisimme ihmetellä kuinka samanaikaisesti toisella puolen maapalloa aurinko näyttäisi laskevan kun toisaalla nouseekin...... valo ja varjo, ja aistirajoitteemmekin, koskapa aurinkokaan ei koskaan ikinä minnekään laske. Illuusiota, kuten matematiikkamme, joka perustuu tälle samaiselle illuusiolle. Kun ei ole olemassa miinus ja plusmerkkistäkään tavallaan, tai nollaa sellaisenaan kuin sen 3 D -maailmassa hahmotamme (tästä kirjoitan vielä tuonnempana). Näemme aistein auravärejä, hahmotamme jo muutenkin energioita vaikka emme niitä sillä hetkellä tunnistaisikaan tavallaan. Kuinka sisäinen muistijärjestelmämmekin toimii, muistaen kaiken tarvittavan. Tietopankki, josta löytyy se kaikki tieto, mitä tarvita elämässä saattaa, kunhan avaamme vain väylän ja energian tukkiutumattoman kulkureitin lähteeseensä. Sydämensä avaten Jumalaan. Kuin sateenkaaren siltana yhdistäen sen kaiken jo kaikkeen olemassa olevaan vaikkapa siihen Me Häneen, Jumalaan. Ykseyteemme, meihin.<br /><br /> <br /><br />Kun alkupisteestä tuleekin loppupisteensä loputtomalla tiellänsä. Laajeneminen ja supistuminen takaisin lähtöasetelmiin tavallaan. Syntymä ja kuolemakin. Kun kuolema on aina uusi syntymä vain johonkin uuteenkin jo olemassa olevaan.<br /><br /><br /><br />Mitä onkaan Elämä? Ja mitä onkaan Rakkaus? Kaikkein syvimmällä olemassa olevalla tasolla, joka onkin se korkein olemassa oleva merkitys.<br /><br /><br /><br />Orgasmi, joka on kuin se kaikki, joka mahdollistaa tämänkin kaiken. Alkuräjähdys. Kaksinaisuus. Kun fuusio ja fissiokin yhdistyvät.<br /><br /><br /><br />JA niin se on. Pistekö vain. Maailmankaikkeuskin. Ensin laajeneva suurimpaan kukoistukseensa, kunnes supistuen palaakin alkupisteeseensä, ja tässäkin ajan paradoksi; kun ei ole aikaan on se molemminsuuntaiselta näyttävää (dualismi); laajeneminen ja supistuminen. Kuolemaan, joka onkin jälleen syntymä. Ensin laajenemme siemenestä vauvaksi, ja vauvasta aikuiseksi, kunnes jälleen alkaa tämä ns. supistumisemmekin jo sinne kuolemaan. Ja toisaalta kun näyttää siltä että ulkoisin kehomme näin käyttäytyy, käyttäytyykö sisempi taso juurikin päinvastoin; eli vauvatasolla tietoisuutemme on valtavaa, joka supistuu sitä mukaa kun vartumme kohti aikuisuuttamme. Se spiraali, joka pyörii moniulotteisesti Itsessä, Jumalassa. Monadi.<br /><br /><br /><br />Nollasta vielä jotakin. Koska fyysisellä tasolla voimme puhua ns. nollasta, jolla tarkoitamme 'ei mitään' , mutta muutoinhan kaikki on aina jotakin..... se nollakin siis. Eli jo sen samaisen jatkuvan liikkeen vuoksi ei voi olla olemassa tilaa 'ei mitään', hetkeä 'ei mitään', muutoin kuin sen täytyy olla aina jotakin, ja kenties paljon enemmänkin ;). Kun yksi miinus yksi ymmärretään nollana, vaikka siinäkin tapahtuu koko ajan fuusioitumista ja fissioita; kaikessa aina moniulotteisesti, reaktioiden jatkumo, jota emme voi pysäyttää edes pysäytttäessä. Ja niin se on, ei ole olemassa 'ei mitään', vaan aina jotakin. Vaikka sitä 'aina jotakin' emme hahmottaisikaan enää näillä viidellä perusaistillamme, tai kuten ajatuksemmekin; laahaten hitaassa prosessissa, aina 'jäljessä' sitä, mikä tapahtui jo. Vaikka ei olisikaan aikaa. Eli kaikki tapahtumat tapahtuisivat näin ollen yhtä aikaisesti hetkellä nyt.<br /><br /><br /><br />Rinnakkaiset universumit, rinnakkaistodellisuudet..... moniulotteisuutemme; nämä kehommekin tässäkin jne. Kun kaikki on; aikakin osana ajattomuutta, fyysisyytemme osana 'ei fyysistä' jne. Tätä fuusiota ja fissiota vain, ja näiden osatekijöidensä yhdistämistä, jotka aina yhtä ovat olleetkin ja tulevat olemaan. Hetkellä Nyt. Kun ensin erottelemme yhdistyessämme jälleen, ja aina ollen kuitenkin se eri, vaikka sama olisimmekin. Kaksinaisuudenkin paradoksi. Kun ei se aurinko minnekään koskaan laske siis sekään nousuista puhumattakaan. Olla möllöttää vain radallaan suhteessa planeettaammekin. Liike. Jatkumo. Ikuisuus.<br /><br /><br /><br />Mistä mitäkin, vain ja ainostaan milloinkin haluamme tarkastella vain. Näin tiedekin selittää aina jo tapahtunutta, vaikka olemisemme on aina Nyt -hetkessämme..... joten tiedekin ollen siinä samaisessa nyt hetkessä, mitä oli m on ja mitä tullee olemaan hetkellä se ja sama. <br /><br /><br /><br />Jatkuu.... versiona aina uudemmasta ja täydennetystä.... joka ei ole koskaan täysi, vaikka olisi aina. <br /></p><br /> http://sari.06fr.com/Ensimmainen-blogi-b1/Fuusio-ja-fissio-b1-p28.htm Ensimmäinen blogi 2009-02-15T18:32:20Z Hiljaisena on ollut blogini pitkään, mutta ehkäpä muutosta tulossa jälleen matkalta palattuani. Eli olimme tuossa tyttärieni kanssa Bahamalla ja Yhdysvalloissakin yhteensä kolmisen viikkoa, ja nyt palanneena takaisin Suomen kamaralle. Kuvia matkoiltamme tuli otettuakin suhteellisen reilusti, mutta kestää vielä tovin ennenkuin saanemme ne koneelle purettua kun tuo johtokin sattumoisin on hukassa....<br /><br /><br /><br />No joka tapauksessa kirjoitan jatkossa hiukan matkastani kunhan tässä jaksan taas koneen ääressä aherrella, nyt on olo kuin kipeäksi olisin tulossa, niin taisi ottaa fysiikan päälle matka lopuiltaan.<br /><br /><br /><br />Hiukan rentoutumista ja kotiutumista vielä hetken, ja sitten kone käyntiin.<br /><br /><br /><br />Sari<br /> http://sari.06fr.com/Ensimmainen-blogi-b1/Matkalla-b1-p27.htm Ensimmäinen blogi 2009-01-14T02:18:24Z .... jonka mukana menivät viestitkin sitten. Sorry, solem en tiennyt....<br /><br /><br /><br />Se kaksoisliemi -juttu ei ollut oikein sellainen vaan, joten poistin... mutta kirjoitan jotakin ehkä taas.... mun sydän on vain niin outo tuon kaksoisliemi -jutun tiimoilta yhä. Tunnoton. Kaipa se syykin ajallaan sitten...<br /><br /><br /><br />;)<br /><br /> http://sari.06fr.com/Ensimmainen-blogi-b1/Poistin-artikkelin-b1-p26.htm