Maailma on täynnä kiviä, erilaisia. Sileitä, rosoisia. Vaaleita, tummia... kirjavia, yksivärisiä. Kulmikkaita, pyöreitä.... melkein millaisia tahansa. Mutta yksi kivi oli ylitse muiden....

Foorumilla lueskelun inspiroimana kirjoitan minäkin aiheesta harha jotakin. Katsotaan mitä tällä kertaa tuleman pitää.

Elätkö sinä harhassa vai totuudessa? Vai kenties molemmissa?

Ja niin kääntyi uudenvuoden aattomme jälleen uuden vuoden päiväksi, sekä illaksikin sen, odottaen uuden vuorokaudenkin vaihtumista pikkuhiljaa. Vuodesta 2008 tullen vuosi 2009. Mitä kaikkea uusi vuotemme tuo tullessaan, se nähtäväksi jää. Jälleen kerran.

Olisiko tämä vuosi pitkästä aikaa sellainen, jota juhlimme kovin. Vuosi joka tuo tullessaan uuden elämän - ollen alkuna sen, uuden elämämme ihmeellisen.

Kuinka paljon minä jo odotankaan uudelta elämältäni. Niitä ihmeitä kaikkeuden.
Vaikka sanotaan, että sitä ei saisi mitä odottaa, mutta en usko tähänkään.... enää. Kivaa odottaa, ja asettaa kenties uusiakin odotuksia tiellensä sen.

Tänään sain puhelinsoiton. Oli jotenkin hassu juttu... koskien green cardia. No, sellainen symbolinen merkitys itselleni kuitenkin jälleen, ja viestinä tuolta puolenkin ottaen ;).

Mietin kovin, mitä oikeastaan tältä fyysiseltä elämältäni haluaisin minä. No, tiedänhän minä senkin; olisiko kuitenkin sitä menestystä ;) kaikilla osa-alueillansa sitten. Itsensä toteuttamista, luovuutta. Rahaa ja materiaakin kaikin puolin, mutta ennen kaikkea paljon rakkautta sydämiin.Yhteistyötä toivon eri tahojen välille, ja tietysti sitä green cardia aivan jokaiselle.

Juuri katsoin tuossa lasteni kanssa elokuvan; wall e, kuinka söötti kuva... ja jälleen kerran niin ajankohtainen. Rakentakaamme maamme uudelleen, vihreäksi ja vehreäksi elää. Kuolleet eläviksi, ja laihatkin pulskemmiksi. Ruokaa jokaiseen pöytään, ja katto päämme päälle. 

Tilaa, avaruutta sekä katsantokantojemmekin muokkausta uuteen uskoon. Siihen uskoon.....

Minä uskon minuun. Minä uskon sinuun. Meihin. Teihin sekä heihinkin. Kun minä uskon. Uuteen vuoteenkin.

Sari 

Sellaista on elämäni....

Näihin tunnelmiin kiteytyy paluuni takaisin arkeen, ja kotiin. Luumukiisseli oli hyvää; suosikki jälkiruokani joululta, ja tänä vuonna kinkkukin maistui oikeastaan aika hirmusen hyvältä. Lihan syöntiäni edelleen lisäten ruokavaliossani. Ja sekametelisoppa olimmekin sitten me, ihmiset..... ;)

Että sellaista kivaa oli joulumme tulvillaan. Tänäkin vuonna. 


Hyvää alkavaa vuotta!


Sari


Jatketaanko kirjoittelemista? Vai........? Jos olet kirjautunut tänne jo (solem?), niin voithan sinäkin kirjoitella tänne otsikoita, ja tarinoita mitä päähän pälkähtää halutessasi. Luovaa luontia, sellaista tarinointia elävästäkin elämästä. Harjoitella kirjoittamista, jatkaa kertomusta. Mitä vain. Tällainen vapaa temmellyskenttä jokaiselle halukkaalle halutessansa. Ja sivujakin saa muokkailla minkä näköisiksi tahansa haluaa kukakin. Tule mukaan.....

Ihan siis mitä vain..... jos päästää ohjelma vain tekemään.... ;)


Yhteinen kertomus, jota ei tarvitse jatkaa, vaan saa kirjoittaa aivan mistä tahansa; jossakin kohden ne tarinat yhdentyvät, aina ja lopuiltaan kuitenkin. Antaa vain soljua, ja virran viedä. Ja lukee itsekin vasta jälkeenpäin...... että mitä ihmettä..... näin syntyy taide!

Tai kenties teos. :)
 
Ja tämähän on jo tällainen sekametelisoppa koko omakin kirjoitteluni tähän asti ollut.... vielä kankeus vaivaa kovasti itseäni ainakin. Jos haluja luovuudelle, ja yhteiselle teokselle asti olisi löydettävissä, ainahan sitä voisi kokeilla. Ja hölmöillä ainakin. Katsoa, ja kummastella. Nauraa, ja ihmetellä. Ja näille sivuille ei kovinkaan moni osaudu vielä, että aika rauhassa saapi kirjoitellakin sitten..... pienemmässä piirissä kenties.....

....eli minäkö taas..... yksin. Häippäsin jo, tsau. Minäkin. Sitten. Ja jäljelle jäädenkö nolla. Se kaiken mahdollistaja. Se kaiken kattava. Piste, jossa yhdistymme. Ei yhtikäs missään.... :)))

... ja kuitenkin kaikessa.

Kauppaan lähden seuraavaksi minä sitten, ja sen jälkeen josko iltakahvin keittoon. Jäi tapa päälle joulunpyhiltä. Ja tyttäret hakea vielä luokseen kavereiltaan...... touhua siis riittää vielä tällekin illalle.

Puhtaat pussilakanat sänkyihin kenties ennen lähtöäni kuitenkin, ja sitten eikun menox, sanoi Annie Len..... no joo, olipa taas.... 

heips.

muoks.
Tämän siis kirjoitin tuossa ennen kuin muokkasin tuota blogini ylälaidassa olevaa tekstiä, joten toistoa toistolle tulee omissa kirjoituksissanikin olemaan...

kun saisi jotenkin tämän idealtaan toimivaksi, niin sitten vain kirjoittelisi tarinoitansa, ja kategorioisi nekin sitten miten tahansa. Väliinkin jotakin kenties lisäten.... tai miten vain....

itselleniköhän vain taas höpäjän.... mutta onhan näitä persoonia, se oma moni-multi-persoonani.... ja naurut päälle.

Kirjoittamista, sitä vain. Kirjottamista. Kirjoittamista. Kirjoittamista. Eihän tämä nyt aivan niin vaikeaa olekaan ollenkaan. Kunhan kirjoittaa vain. Ja näin. Ja taas noita kirjaimia tuolta noin noukkien prosotkaslkkdhjhkjsfhöfsdjkjdkhgfhskdj noin! Olenhan minäkin tämän kymmensormijärjestelmän joskus nuorena opetellut kouluajoillani, joten hyvinhän näitä kirjaimia näyttää jo löytyvän. Seuraavaksi sitten tuo s.... vaikkapas, saapas, kissa, näkee, tekee, lähtee. Noin.

Kirjoittaminen ei ole vakavaa puuhaa, vaan siitä voi tehdä hauskaa ajanvietettä, kokeilla näitä piileviäkin kykyjänsä tai kenties kyvytt´ömyyttänsäklin joissakin tapåuksissa, hmm. Ja sitten taas uusinkin eväin jatketaan matkaa.... aina kuitenkin jonnekin.

Ja jokainenhan osaa. Aina.... hmm taas. Yritin tässä muokkailla sivuja aiemmin, tai ainakin jo mielen päällä käynyt pariinkin otteeseen, mutta enpäs sitten kuitenkaan.... annoin olla, helekutti! Ei sitten, kun kerran ei...  HELEKUTTI. Kivemmat sivut haluaisin ulkoasultaan minä! Apuvaa...... ;))